tiistai 5. huhtikuuta 2011

Tiistai on toivoa täynnä vai oliko se torstai?!

Eilen nukkumaan mennessäni pähkäilin Keikon eteentulo ongelmaa ja sitä mistä se johtuu. En keksinyt muuta syytä kuin sen että alunperinkin se on huolimattomasti opetettu. Mä oon liian monta kertaa turhautunut tän treenaamisen aikana, suuttunutkin. Kaikenlisäksi Keiko on koira joka mielellään pitää etäisyyttyä ohjaajaan töitä tehdessään. Perusasento ja seuraaminenkin oli työn ja tuskan takana mutta jos nekin saatiin opetettua niin miksei tämäkin?

Siinä miettiessäni tajusin myös että joka kerta kuin keiko on ensin tullut väärin mä otan askeleen taakse ja pyydän uusdestaan jolloin yleensä tulee ihan hyvin. Ei se silloinkaan muhun kiinni tule mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Tästä mietin että mitä jos tekisin niin että otan sen askeleen aina kun pyydän eteen ja häivytän sen pikku hiljaa sit pois. En tiedä voi olla että mennään ojasta allikkoon mutta aina voi kokeilla. Enempää rikki tuota eteen tuloa kun ei voi saada.

Tänään käytiin sit baronalla treenailemassa.

Keiko aloitti ruudulla. Päätin eilen että alusta on ruudussa joka kerta ja se on siellä niin kauan kun tuo on satavarma mitä siltä vaaditaan. En siis yritä häivyttää sitä vielä.Palkkaan vaihtelevasti nameilla ja leluilla ja myös niin että välillä ne on valmiina ruudussa.

Tehtiin eka nameilla jotka olivat broilerin sydäntä! Nam! Viimeset toistot piikkipallolla. Välillä tosi läheltä ja välillä kauempaa lähetykset. Keikolla oli tosi hauskaa ja hienosti meni ruutuun. Kerran pari jäi epäröimään mutta luultavasti johtuu ihan siitäkin että käsky on niin uusi ei ole vielä sisäistänyt sitä. Otetiin myös eri suunnista ruutua ja hyvin sujui. Mun pitää nyt vaan malttaa tän liikkeen kanssa eikä yrittää edetä liian nopeasti. Kiirettä ei ole.

Tähän väliin Keesi otti muutaman perusasennon ja muutaman askeleen seuraamistä. Perusasennot Keesi hakee tosi upeesti mistä suunnasta vaan kunhan keskittyy. Sit piti treenata vielä paikallaan olemista mutta tänään siitä ei tullut mitään. Ei jaksanut olla yhtään paikallaan vaikka osaa kyllä.. Saatiin muutamia ja lopetin sitten onnistuneeseen mutta lyhyeeseen.Ihme jojo koko koira! :D Nyt esiinty ajoittain taas sitä haistelua jota mä niin inhoon siitä pyrittävä eroon ja nopeesti!


Sit keikon kanssa testailtiin tota mun eteen tulo teoriaa. Ja toimihan tuo! Jee! Pitää muistaa myös olla älyttömän ilonen ja kannustava. En saa enää ikinä koskaan milloinkaan turhautua näyttää että nyt ketuttaa! Hitto kun tuo lukee mua kuin avointa kirjaa ja sitä ei voi huijata.  Tällä jatketaan nyt eteenpäin ja näitä eteentuloja treenattava päivittäin.


Loppuun luoksareita. Nyt ei himmannut yhdelläkään kerralla. Päästiin myös tekemään yks stoppi joka ihan ok. Paljon tehtävä vaan läpi juoksuja. Stopissa ja maahan menossa ei oo keikolla oikeestaan muuta ongelmaa kuin että malttaako kuunnelle kumman sanon. Ja seisominen vois olla pikkasen napakampi. Treenaillan noita kumpaakin pysähdystä silti roimasti lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti