Vuotta on toki vielä vähän jäljellä mutta me ollaan valmiina jo siirtymään seuraavaan. Vuosi on sisältänyt paljon iloa mutta myös aivan liikaa surua ja sairastamista. Tämä vuosi on ehkä ollut yksi opettavaisimmista koirien suhteen ja sen suhteen mikä on oikeasti tärkeää ja arvokasta. Vuosi alkoi sairastamisella ja myös päättyy sairastamiseen.
Tammikuussa: Keesi sairasti kennelyskän ja molemmat koirat olivat pitkään levossa
Helmikuussa: palattiin kisakentille ja Keiko nousi kolmosluokkaan agilityssä. Keesi sai lisää jälkikasvua neljän suloisen pennun synnyttyä Murulle.
Maaliskuussa: Keiko korkkas hienosti kolmosluokan ja fiilis oli mahtava vaikkei sen kummempia tuloksia tullutkaan.
Huhtikuussa: Keiko sai jälkikasvua kun Pipa synnytti tytön ja pojan. Vaihdettiin myös ATD:stä AST:hen ja olin kovin iloinen että treenipaikka ja seura oli paljon lähempänä kun koskaan.
Kesäkuukaudet: Alku kesästä keikoa vaivasi ärtynyt eturauhanen mutta vaiva saatiin kuitenkin kuriin. Kisattiin, treenattiin, leireiltiin, mökkeiltiin ja nautittiin kesästä. Keesi otti myös ensimmäisen nollavoittonsa ja vieraili useasti palkintopallilla. Myös Keikon kanssa onnistuttiin ja tehtiin muutamia nollia. Loppukesästä Keesistä tuli isä vielä kuudelle suloiselle pikku skipille.
Syyskuussa: Keiko kisas koko vuoden ainoan tokokisan tuloksena EVL3 johon olin oikeen tyytyväinen. Tokoa treenattiin kokovuonna muutenkin vain muutamia kertoja. Keiko oli ilmoitettu myös muutamaan muuhun tokokokeeseen mutta sairastaminen esti treenaamisen ja osallistumisen näihin.
Lokakuussa: Keikolta meni takapää hetkellisesti alta ja ontui yhden illan. Kiikutin sen Hammarenin Annalle hoitoihin ja koko koirassa ei ollut varmaankaan yhtään kunnossa olevaa kohtaa. Jumissa ja pahasti.
Marraskuu: meni Keiko levossa ja Keesi treenaili kerta viikkoon agia.
Nyt joulukuun alkupuolella näytti jo paremmalta ja ajattelin että Keiko alkaa toipua hoitojen ansiosta jumeista mutta sitten iskikin uusi vaiva. Vein Keikon lääkäriin koska epäilin että sillä on peräpäässä jotain vikaa peräaukko oli turvonnut ja sen sivuilla oli myös turvotusta. Saatiin kuulla että Keikolla on vasemmalla puolella perineaalityrä. Saatiin antibiotti että kipulääkekuuri ja ohje viedä leikattavaksi jos vielä vaivaa. No kahden viikon kuurista ei ollut mitään hyötyä. Keiko oli kipeä eikä yhtään oma itsensä. Lenkeillä kulki kuin zombie, nukkui vain ja ulisi hetkittäin. Varasin Apexiin ajan 18.12 keskiviikkoksi. Saatiin kuulla että myös oikeapuoli on luultavasti operoitava tulevaisuudessa. Keikolta leikattiin nyt ekassa leikkauksessa pahempi vasenpuoli ja pallit lähti myös koska nämä vaivat helposti uusivat jos urosta ei leikata.
Mulle oli kamala shokki että Keikolta lähtee pallit mutta koska päätätös oli tehtävä nopeasti ja koiran terveyden parhaaksi oli itsestään selvä että näin tehdään. Hakiessani Keikon kotiin ja sen peräpää oli hurjan näköinen ja se tuskin tunnisti mua. Muhun iski ihan kamala paniikki ja kauhu. Nuo todella ovat täällä vain lainassa ja saamme pitää niitä vain hetken omanamme.
Meillä oli onnea että vaikea leikkaus meni hyvin ja Keiko on ollut rohkea ja reipas pieni potilas. Toipuminen on lähtenyt hyvin käytiin ja haavat lähtenyt hienosti parantumaan. Mulle tämä on luultavasti ollut vaikeampaa kun Keikolle. Loppuvuosi on tuonut mukanaan myös muita ikäviä uutisia ja tuntuu että pieni tauko arjesta on enemmän kun tarpeelinen.
Vaikka vuosi saikin tylsän lopun mä toivon että Keiko toipuu ja saan pitää sitä luonani vielä pitkään. Vaikka tulevaisuus toisikin vielä toisen leikkauksen tullessaan me suuntaamme rohkeasti eteenpäin.
Ensivuodeksi en taida asettaa mitään tavoitteita. Toivon että koirat pysyvät terveinä ja teemme niitä asioita joista nautimme. Ehkä treeni ja kisa intokin palaa joskus. Tällähetkellä kun ne tuntuvat täysin mitään merkitsemättömiltä asioilta.
Rauhallista Joulua ja hauskaa Uuttavuotta kaikille blogin lukijoille!