Hyvää mieltä!

Todellinen treenamisen ilo on löytynyt oikeen kunnolla. Kokoajan musta on ollut ihan kiva treenata mutta nyt tuntuu taas siltä miltä pitääkin. Eli nautin treeneistä täysillä. Hämmästyn kuinka taitavia koirat on ja onhan ne ollut kokoajan mutta mä olen ollut sille ihan sokea koska mulla on ollut kokoajan mielessä vaan se mihin treenaamalla pyritään eli kisat. Kova kiire tavoitteisiin haittaa treenaamista ja niihin pääsemistä. Joskus on niin vaikea muistaa että treenaminen on se juttu ei kisat tai kokeet.

Perjaintaina käytiin pitkästä aikaa aksaamassa. Agi on ollut tauolla monestakin syystä mutta suurimmat syyt kuitenkin mun oma motivaatio ja Keikon tukkosuus. Keikon lihakset alkaa olla jo paljon paremmassa kunnossa joten uskallettiin mennä. Ja kyllä kannatti! Molemmat koirat oli ihan super hyviä! Keesi varsinkin oli oikea ylläri! Kaveri kipitteli kovaa ja kaikenlisäksi se oli ihan kuulolla! Kepit myös sujui aika kivasti! Keikokin oikeen pätevänä ja meillä oli jopa ihan yhteinen sävel. :)


Tokoa treenattiin tänään. Keikolle Ruutu ja ohjattua. Hyviä juttuja nousi esiin ja päästiin niitä korjaamaan. Keesi tokoili myös. Taitava pikkukoira. Ei jaksa nyt tarkemmin treenistä selostaa kun olen vaan niin onnellinen kaikesta hyvästä fiiliksestä, oikeanlaisesta asenteesta sekä onnistumisen ilosta! Loppuun hyvän mielen musiikkia! :)