Kisattiin viikonloppuna pitkästä aikaa. Olin hurjana ilmoittanut molemmat kun niin sopivasti Hurtta areenalla la minit ja su maksit. Jo viikolla tuli olo että eipä huvittais mitkään kisailut. En ollut tunteesta sen kummin kuitenkaan huolissani kun tuntuu olevan vakio tunne pitkän tauon jälkeen. Eikä muute poistu jos vaan odottaa. Kyllähän mä kisata tykkään ja radalla on aina kiva viilettää mutta se kaikki odottelu, keskittyminen ja ajatuksien kasailu ei vältämättä ole sitä kaikkein rentouttavinta puuhaa raskaan työviikon jälkeen.
Jo perjantaina oli töissä hiukan flunssainen olo ja la aamuna olo ei ollut parantunut. Lähdettiin kuitenkin Keesin kanssa hallille katsomaan kestääkö kunto juosta neljä rataa. Muut koirat sai jäädä kotiin. Keesin kanssa on kyllä kiva olla kaksistaan eikä se raasta mun hermoja yhtään niin kuin laumassa välillä tekee. Tultiin vähän myöhässä paikalle mutta ehdin hyvin ilmoittautua ja kävelyttää Keesin. Startattiin ihan alussa. Tykkään olla alussa kun sitä raastavaa odottelua ei ole turhaan.
Eka rata hyppäri. Tykkätään hyppäreistä kun saa vaan mennä! :D Ihan hyvä rata uhdessä kohtaa hiukan yli ohjasin Keesi yritti kieltää/kääntyä riman päällä ja rima alas siitä. Eli vitosen kera maaliin. Alussa yksi valssi myös hiukan levähti. Etenemä 4,56 ja parantamisen varaa kuitenkin jäi.
Tokalla heti alussa levähti valssi ja tais käsikin siinä heilauttaa niin Keesi lähti lukemaan kauempana ollutta hyppyä ihan oikein kun huidoin. Aalta tuli läpi vaikka olin ihan varma että pysähtyy. Jätettiin Leikki kesken.Keesi ehti taas suorittaa aan ja puomin omin lupineen kun en ottanut heti syliin. Pitää muistaa heti napata se kyytiin jos virhe sattuu. Ei ollenkkaan hyvä että saa tehdä itse kun palkkautuu siitä sitten.
Kolmas rata hyppäri. Reinalta näytti tosi vaikealta mutta kun olin tutustunut olin tosi innoissani radasta. Oli erilainen ja kivoja kohtia päästä tekemään ja kokeilemaan. En tehnyt yhtä mun rutiineista kun ajattelin että kiire radalle. (startattiin tokana) Mikään kiire ei ollut kuitenkaan ja kostautui sitten moinen pelleily kun unohdin radan! En pystynyt jatkamaan rataa ja mentiin pois.
En tiedä mikä muhun meni ehkä halusin niin kovin onnistua tällä radalla ja meni yli yrittämiseksi sekä se etten tosiaan tehnyt sitä kaikista tärkeintä rutiinia. Menin jäähkäämään ja olo oli tyrmistynyt ja pettynyt. Oli vaikea kasata itsensä ja työntää oma tyhmä virhe pois mielestä. Harmitti myös tosi paljon kun rata oli niin kiva ja olisin kovasti halunnut sen tehdä. Harkitsin kotiin lähtöäkin. Tiesin kuitenkin että jos lähden kotiin on mörkö kohdattava viimeistään seuraavana päivänä.
Vikalle agiradalle lähdin ajatuksella että tehdään huolella ja tarkasti ja en saa välittää ajasta, etenemästä tai sijoituksesta. Päätin yrittää tehdä kontaktit huolella. Onnistuttiin tekemään siisti nolla. Tiedättekö sellainen perus siisti. Eli semmonen mitä me ei yleensä harrasteta! :D Kontakteilla paloi aikaa mutta Keesi otti ne kaikki ja lähti vasta luvan kanssa. Näitä täytyy nyt vaan tehdä jotta kisakontakteihin tulee joku tolkku. Mä oon vaan niin luokattoman huono tässä asiassa kun toki olisi kivaa vaan juosta mahdollisimman nopeasti rata läpi. Mutta en nyt usko että oikeastaan on muuta mahdollisuutta saada Keesi heräämään tähän asiaan. Treeneissä se tekee hyvin. Muutama idea tuli kuitenkin mieleen mitä voitaisiin treeneissä kokeilla. Hankalaa on kun Keesiä ei treeneissä saa samaan mielentilaan mitä kisoissa on.
Sunnuntaina flussasta ei ollut tietoakaan mitä nyt hiukan kurkkuun sattui aamulla. Olisin halunnut mennä Keikon kanssa kaksistaan mutta otettiin Teho kuitenkin mukaan autoon nököttämään kun sillä ei mitään ohjelmaa koko viikonloppuna niin ajattelin että se hiukan väsyy kun tulee edes mukaan.
Ekalta radalta vitonen. En ohjannut toisiksi viimeistä hyppyä huolella ja Keiko tuli siitä ohi. Hups..
Tokalla radalla tehtiin nolla. Kontaktit Keiko hiippaili mutta maltoin antaa sen tehdä kuitenkin loppuun ja hyvä niin.
Kolmannella päästin liian aikaisin ohjauksesta ja Keiko livahti väärään putkeen.
Vikalla radalla kontaktit jo nopeemmat mutta harmiksi kolmanneksi viimeisellä esteellä työnsin vahingossa takaakiertoon vaikka edestä piti mennä. Keiko lukee takaakierrot nykyään tosi helposti ja tässä se nyt vähän kostautui kun en ollut huolellinen.
Keikon radat meni ihan yli odotusten ja meillä oli ihan super kivaa! Ei jääty harmittelemaan virheitä vaan jatkettiin täysillä eteenpäin just niin kun Keikon kanssa pitääkin. Eikä otettu yhtään kontakti virhettä!
Uskalsin myös tehdä niitä meille sopivimpia ohjauksia ja mielestäni löysin molemmille hyvät linjat ja ohjausvalinnat. Eli ainakin siinä tuntuu kehitystä tulleen. Nyt vaan täytyis saada ne rutiinit kuntoon eli lisää kisoja vaan.
Maanataina flussa sitten iski täydellä teholla ja olen ollut nyt sairaana kotona. Treeneihin ei ole ollut mitään asiaa. Tänään yritin töihin mutta tuli niin huono olo että lähdin kesken pois. Nyt lepoa ja toivon että sunnuntaina olisin edes jossain kunnossa. Keiko nimittäin ilmoitettu kisaamaan sipooseen.
Tehoa vähän riipii tälläinen tekemättömyys mutta onneksi edes aita alkaa olla siinä kunnossa että Teho ja Keiko on päässyt pihalle leikkimään ja juoksemaan. Välillä Keesikin intoutuu niiden kanssa juoksemaan kun haisteluiltaan kerkeää.
