Omituinen vuosi 2014!

Meillähän ei ollut tälle vuodelle mitään tavotteita. Viime vuoden lopulla kun olen tavallisesti kirjoittanut tavoitteet blogiin olen kirjoittanut näin:

"Ensivuodeksi en taida asettaa mitään tavoitteita. Toivon että koirat pysyvät terveinä ja teemme niitä asioita joista nautimme. Ehkä treeni ja kisa intokin palaa joskus. Tällähetkellä kun ne tuntuvat täysin mitään merkitsemättömiltä asioilta."

Ja niin se treeni ja kisa into palasi. Palasi niin kovaa ettei hallita malttais pysyä poissa, palasi niin että melkeimpä pääsee itku jos hallile ei pääse tai koira ei voi treenata. Ja kyllä vuoden aikana on myös itketty kun kisoja on joutunut perumaan.  Tällä hetkellä treenaaminen merkitsee mulle tosi paljon sen lisäksi että se on hauskaa on se myös tapa paeta huolia ja murheita. Aika jolloin mun päässä ei  ole yhtään työasiaa eikä myrskyäviä ajatuksia. 

Koirat ei ihan kokoaikaa pysyneet terveinä ja ei päästy kunnon rytmiin kun hetkittäin. Kisoja kiertyi tällä vuodelle vähän. Keikolla siksi kun oli alkuvuoden leikkauksen jälkeen treenikiellossa ja sen jälkeen halusin treenata puomia sekä yleistä asennetta kuntoon. Muutamat kisat myös peruutin jonkin onnettoman sattuman takia. Keesillekin tuli harmittavan vähän startteja mutta sen kausi oli tuloksellisesti ihan onnistunut. 

Tää oli muutenkin omituinen vuosi. Edistyttiin hurjasti agissa vaikka olisin halunnut ehtiä ja saada treenata vieläkin enemmän. Vuoden aikana olen löytänyt itsestäni ihan uudenlaisen tavoitteellisen, korkealle tähtäävän, tarkan jopa liian täydellisyyteen pyrkivän tyypin. Mä joka ennen olin ihan tyytyväinen siihen että koira suorittaa esteet suunnilleen haluamassani järjestyksessä. Useamman kun kerran olen huomannut nipottavani huonosta käännöksestä, huonosta linjasta tai vaativani täydellistä suoritusta itseltäni. Turhaudun myös useasti itseeni kun en ole oppinut tarpeeksi nopeasti. Mulle heti nyt ja kaikki kiitos!   Onneks tää tyyppi ei ole ihan aina paikalla ja olen jo alkanut työstämään asiaa itseni kanssa. ;D  Musta on myös vuoden kuluessa tullut onnistumis narkkari ja aika pakkomielteinen.  Olen myös katsonut kaikki kuvatut  startit noin miljoona kertaa läpi. Katsonut niin kauan että olen ollut lopulta ihan hyvään suoritukseen tyytymätön. Tarkastellut jokaisen käännöksen ja linjan ja nähnyt vain parannettavaa. Tähän asenne vammaan paneudutaan ensi vuonna kunnolla. Nään myös joskus yliajasta painajaisia. Pelastetaan mitä pelastettavissa on ;D 

Omituinen vuosi senkin kannalta että heitettiin kaikki muut lajit avoimesti nurkkaan! Jos ei innosta niin ei innosta. Tulee varmasti aika jolloin kaivan tokokamppeet kaapista mutta en usko että se on ensi vuosi. Keesi kävi vain yhdessä näyttelyssä joka oli sipuli erkkari. Ehkä ens vuonna käydään kehässä pyörimässä ehkä ei. En tiedä.

Vielä omituisempaa oli se että mun ajatukset on vuoden aikana alkanut harhailla tahtoo pennun tyyppisiin ajatuksiin. Mutta se haaveilun kohde rotu vasta omituinen onkin. Niin ja vielä yksi outous me muutettiin Helsinkiin! Mä kun aina olen sanonut että Espoosta en lähde! :D  Helsinkiläistymisen myötä vaihdettiin myös seuraa alku keväästä Hau:hun jossa olen viihtynyt super hyvin. Blogi jäi myös vähän heitteille. Kirjoituksia tuli ennätys vähän..

Keikon vuosi 2014 numeroin:

Startit 9 kpl

4 x HYL
3 x 5 (yksi yliajalla)
1x 10
1x 0

Keesin vuosi 2014 numeroin:

Startit 14 kpl

5 x HYL
4x 5 (1 x 1sija, 1 x 3sija, 2 x 4 sija)
4 x 0 (3 x LUVA, 1 x SERT, 3x 1sija 1x 2sija )
1 x 15

1 x  VAL-ERI VAK3 PU3 SA

Pakko mainita että Keesistä tuli myös kaksi kertaa isoisä tänävuonna! Hehe!

Vuoteen mahtui paljon onnistumisia, pettymystä, iloa ja surua. Kaikkea mitä koiran omistajan arkeen kuuluukin. Koska tästä postauksesta tuli jo tarkoitettua pidempi ensi vuoden tavoitteet jää ensi kertaan. Pohdin myös alkuun etten julkisesti niitä laita mutta ehkäpä kuitenkin laitan!

Hyvää uutta vuotta!

Vuoden päätös kisat!

Keesi kisas viikonloppuna viimeistä kertaa tänä vuonna. Lahteen asti jaksettiin ajella kun ihana ystävä tarjoutui seuraksi. 

Tuomarina oli Mujunen ja mä tykkäsin radoista kovasti! Radat ihan vaati poistumaan mukavuus alueelta sekä kokeilemaan eri ohjauksia. Oli kiva kun oli meidät tunteva ystävä mukana joka auttoi valitsemaan ja pohtimaan ohjauksia. Mun mielestä radat ei olleet ihan helppoja ja ne oli mukavan vauhdikkaita mutta vaativat ohjaamaan jokaisen esteen tarkasti. Tykkäsin! 

Pohja oli tosi liukas ja Keesi ei löytänyt sillä pitoa varsinkin kepit oli super vaikeat. Rytmiä ei vaan löytynyt enkä mäkään oikein osannut Keesiä auttaa liukkaan alustan kanssa. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen ratoihin ainakin näin jälkeen päin ;D. Valitsin ihan hyvät ohjaukset toiset onnistu toiset ei mutta yritettiin ja tehtiin riskillä ja vapautuneesti. Takaaleikkaukset ei ole yhtään mun juttu mutta silti tein niitä kolmekappaletta kahdella radalla jopa kaksi peräkkäin ja kaikki vielä hypyille. Ja ne kaikki jopa onnistui! Uskomatonta! 

Tulokset eivät oleet sen kummempia kun 15 ja HYL mutta joskus on munkin aika opetella olemaan iloinen pienistä onnistumisista. Viimeaikoina kun musta on tullut TODELLA ankara sekä vaativa varsinkin itseäni ja osittain myös koiria kohtaan. Mutta se on jo ihan toinen aihe se.. Nyt löydettiin hyvä fiilis tehdä ja ei ollut sellaista pakko saada viimenen luva oloa yhtään. Keesi oli hyvässä vireessä, kulki kovaa, tuli nätisti ohjauksiin, pysyi lähdössä ja yritti parhaansa liukkaalla alustalla. Että onhan siinä jo iso kasa asioita mihin olla tyytyväinen. 

Hyvää joulua!

Me vietettiin joulu porukoilla eli Keesin ja Keikon mummolassa. :D Niin se joukko vaan kasvaa josko tässä kuvassa ois ensi vuonna jo se kuudeskin tyyppi..

Maico, Kio, Ready, Keesi ja Keiko

Keiko ei oikeen välittänyt yhteiskuvassa olosta niin kun ilmeestä näkee. Lahjat oli kuitenkin Keikosta hienoja. Se sai yhden uuden treenipallon (joo niitä ei ikinä ole tarpeeksi), röhkölampaan ja herkkuja. Keesikin sai muutaman paketin ja tänään leikki jo uusilla leluilla.  Joulun vietto oli rankkaa puuhaa ja koirat onkin tänään suurinmaksi osaksi nukkuneet.

Blogin ulkoasu on vihdoin uusittu jospa innostuisin kirjottamaan vähän enempi. Hetken mietin että lopetan koko blogin mutta yritään nyt vielä.

Päässä olisi miljoona aihetta mistä kirjoittaa. On vain jotenkin vaikea saada ne tänne blogiin asti. Ihan muutama esimerkki aiheista joita on tullut mietittyä viimeaikoina: Kisaamisen tuska/vaikeus varsinkin henkiseltä kantilta, Kisa rutiinit, Mun tapa ohjata koiraa, Meidän vahvuudet ja heikkoudet, Tavoitteita vai ei tavotteita, Menneen vuoden onnistumiset ja epäonnistumiset, Milloin musta on kehittynyt super ankara itselleni ja mitä tehdä kun se menee yli.

Muitakin on mutta ne liittyy suuresti tuohon kisoissa oman pään hallintaan ja siihen miten olen menneen kauden aikana kehittänyt itselleni muutamia pahoja tapoja ;D

Ehkä joku aiheista eksyy blogiin ehkä ei. :D

Vasta tuulta!

Keesille sattui pieni silmä vamma. Silmään tuli haava. Paranneltiin sitä muutama viikko ja nyt täysin kunnossa. Voin kertoa että harmitti kovasti. Tuntui jopa liiankin kovalta palalta nieltäväksi. Meillä oli just hyvä tekemisen meininki päällä. Sitten taas saikkuillaan ja perutaan, treenit sekä muutamat kisat.

Viimeseen pariin vuoteen on mahtunut aivan liikaa sairastamista osa ihan sitä tavallista perus tapaturmaa osa sitten vakavampaa. Kiitollinen olen toki jokaisesta päivästä joita saan koirieni kanssa viettää mutta olikosiko se liikaa pyydetty jos vaikka seuraavan vuoden sais harrastaa, kisata ja taukoilla silloin kun itse niin päättää?

No leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Molemmat on nyt ilmoitettu kisaamaan joten oisko sitten vaikka korvatulehduksen vuoro? Se ei olekkaan vähään aikaan vieraillut meillä...

Keikon treenit on sujunut hyvin. Koira tekee ja on kehittynyt huimasti kisatauon aikana. Ohjaaja kokee silloin tällöin suurta tuskaa ja turhautumista omaan puutteelliseen osaamiseensa. Mutta pääasiassa myös mulla on superkivaa. ;D  Ollaan uskallettu heittää monia meille toimimattomia treenitapoja romukoppaan ja yritetty tehdä agilityä meille sopivammalla tavalla. Mun mielestä se on tuottanut kivasti tulosta ja toivottavasti pysytään tällä tiellä.

Viikonloppuna se sitten nähdään miten ohjaaja hallitsee/hallitseeko oppimaansa kisakehässä.

Kisaamassa Lempäälässä!

Ilmoitin Keesin Lempäälään kisaamaan 12.10 kun mitkään lähialueiden kisat ei oikeen sopinut aikatauluun ja kuitenkin oli pakko päästä johonkin. Kaveri vielä ystävällisesti tarjoitui tulemaan mukaan seuraksi niin miksipä ei. Musta on tullut kamalan laiska kauemmaksi ajelun suhteen ja kaikki kisat jotka ei ole purinalla on kaukana! :D Keesille tekee hyvää kisata muuallakin tosin ei sillä ainakaan vielä ole ollut väliä missä on kisattu tai onko tutut vai vieraat esteet.

Ekalta radalta ihan ok varmistelu nolla. Jälkeenpäin harmitti miten mä nyt niin himmasin ja varmistelin onneks kuitenkin riitti Luvaan ja toiseksi sijoituttiin. Tällä radalla myös kierrätin yhden hypyn typerästi pidempää kautta. Keesi oli kuitenkin oikeen hieno ja kiltti ohjattava!

Toinen rata tuntu jotenkin vaikealta ja sorruin rataantutustumisessa tekemään niin kun muutkin enkä ajatellut itse mikä meille ois ollut paras. Tyhmä minä. Aika alussa rima alas mun huonon pakkovalssi räpellyksen seuraukseksi. Mun ois ehdottomasti kannattunut tehdä tähän kohtaan päällejuoksu! Keesillä meni rimasta herne nenukkaan ja muuttui epävarmaksi. Mulla vielä raivostuttava tapa virheen jälkeen ruveta hätäilemään ja kiirehtimään niin kaaos oli valmis ja se päättyi siihen että Keesi meni sijaiselle ja alkoi nuuhkia kun luuli että oon vihainen. Tajusin jossain vaiheessa huikata Keesille että "ei haittaa" jonka nykyään estää aika kivasti virheen jälkeisen kooma tilan Kepeille lähetys epäonnistu surkeasti näytti videolta lähinnä "mene minne tahdot" tyyppiseltä roiskaisulta. Rata päättyi hyllyyn kun vikasta esteetä mentiin ohi. No neljä peräkkäistä nollaa ois tässä vaiheessa ollutkin mun päälle liian suuri pala käsitellä! ;D

Vikalle radalle ei lähdetty turhan itsevarmasti mutta olin ainakin suunnitellut radan paremmin. Mulle iski epävarmuus kepeillä ja jäin töllistelemään turhan pitkäksi aikaa lähetyksessä ja Keesi ehti mennä ja tulla heti pois. Meni kuitenkin oikein sisään ja ei todellakaan ollut koiran virhe. Meidän keppi varmuus ei ole sitä luokkaa että voisin vielä odottaa koiran paikkaavan ohjaajan jäätymisiä. Jatkettiin Reippaasti eteenpäin eikä Keesille jäänyt aikaa miettiä virhettä ja loppu rata tuntui todella hyvältä! Olin oikeassa paikkaa oikeaan aikaan ja super hyvä fiilis kun tultiin loppuun asti täysiä. Vika rata oli kaikista paras vaikka femma tulikin. Voitettiin tämä kun yhtään nollaa ei tullut.

Olin super tyytyväinen Keesiin jaksoi koko pitkän päivän hienosti. Teki täysillä ja on kyllä sellainen villikortti että en ois ikinä uskonut miten hieno pieni siitä kasvaa kun agia aloiteltiin. Monet vaikeudet ja ongelmat ollaan selätetty ja treenattu sitkeästi on upeeta miten se tuottaa tulosta! Keesi on monellakin tapaa tosi sopiva koira just mun ohjaukseen ja nautin sen kanssa kisaamisesta ihan törkeesti!

Pakko myös hehkuttaa Tamskin kisakameraa! Oli kiva yllätys että radat näki netistä vielä jälkeen päin vaikkei ollutkaan pyytänyt ketään kuvaamaan. Mennään ihan varmasti toistenkin vaikka matkaa onkin. :)

Nollavoittoja!

Otsikko on jo sellainen mitä en ihan heti ajatellut saavani käyttää. Pakko kai se on uskoa että kun treenaa kovasti voi joskus kisoissakin onnistua. Ollaan oltu ahkeria ja käyty hallilla treenaamassa 2-3 kertaa viikossa.

Keikon treenit on pääasiassa joko ratatreenejä tai sitten kontakti treenejä. Keikon asenne agilityyn on muuttunut oikeanlaisten treenien myötä. Kiltistä koirasta on kaivettu röyhkeyttä ja itsenäisyyttä vaikka luulin että olen tukahduttanut moiset jo kauan aikaa sitten. ;D Mä en voi tarpeeksi hehkuttaa kuinka mukavaa sen kanssa on nykyään tehdä.

Keesin kanssa olen joutunut käymään oman pääni sisällä suurta henkistä kamppailua että osaisin joskus olla siihen tyytyväinen enkä aina sanoisi treenien jälkeen pelkkiä asioita jotka ois voinut mennä paremmin. Jatkan harjoituksia. Mulla on suuret odotukset Keesille mutta jatkuva paremmuuden tavoittelu pitää tapahtua hyvässä hengessä. En halua olla se tyyppi joka ei ole ikinä tyytyväinen koiraan.

Keesi on treenit on sisätänyt keppejä, keppejä ja vähän lisää keppejä. Olen ehkä miljoona kertaa kirjoittanut tännekkin että nyt ne alkaa sujua ja aina on tullut takapakkia. Nyt voin kuitenkin sanoa että ne ihan oikeasti on mennyt eteenpäin. Kuukauden teho treeni tuotti tulosta.

Kisattiin Purinalla 30.8 melkein vuoden tauon jälkeen.Ekalta radalta nollavoitto -9,62 ja LUVA. Tokalla radalla tuttuakin tutumpi keppi virhe kun viimeinen väli jäi suorittamatta. En korjannut joten HYL. Keesi oli musta jotenkin tavallista vaisumpi syytä en osaa sanoa.

Jatkettiin seuraavanan päivänä eli 31.8. kisojen merkeissä jolloin Keesi oli oma hullu itsensä. Kepit koitui meidän kohtaloksi molemmilla radoilla. Mutta molemmilla kerroilla korjasin joten 5 molemmilta radoilta. Ajat oli -8,61 ja -3,68 jotka riitti 4 ja 3 sijaan.

Tässä välissä treenettiin siis kuukaus tehostetusti keppejä varsinkin sisäänmenoja ja mulle varmuutta miten lähetän Keesin enkä rynni ja ryysää sen edelle ennenkin se on ekassa keppivälissä.

Sunnuntaina sitten kisattiin taas. Eka rata oikein sujuvaa menoa muuten mutta mulla meni yksi putkeen lähetys aivan liian myöhäseksi ja Keesi kuvitteli että vien sen viereiselle hypylle takaakiertoon joten kielto siitä ja lopuksi päätyi vielä väärään päähän putkea joten HYL.

Toka rata sitten sujuikin hienosti sain tehtyä kaikki ohjaukset jotka olin suunnitellut. Yksi kaarre vähän venähti ja vieläkin on varaa kääntää tiukemmin. Tältä radalta nollavoitto ja menolippu kakkos luokkaan. Aika oli -13,63. Jäätiin odottamaan kakkosten hyppäriä jolla startattiin ekana. Mä tykkään startata ekana kun ei tarvitse turhaan odotella. Sujuvaa menoa muuten mutta yksi persjättö unohtui jonka paikkasin myöhemmin takaaleikauksella. Eka startti kakkosissa ja heti nollavoitto. Aika huikeeta! Aika oli -6,81.

Keesi tahtoi ruusuke kuvaan myös palkinto luut. 

Kesälomalla!

Meidän kesä on sujut rauhallisesti. Agia treenattiin ahkerasti ennen helteitä. Keikolle alettiin Sonjan kanssa tekemään uutta asennetta aksaan uudella tyylillä ja toimi ihan mahtavasti. Puomi on ollut erityisessä syynissä ja sen kanssa koettiin suuria oivalluksia. Keiko on ollut muutenkin niin hyvässä vireessä ja rentona treeneissä että hyvillä mielin jatkan sen kanssa syksyllä uudessa ryhmässä. Tulevana syksynä molemmilla koirilla on omat ryhmät pitkästä aikaa.

Keesi voi jo paremmin uusia hotspotteja ei ole nyt ilmaantunut. Iho on vielä aika kuiva mutta paranemaan päin. Keesin tukka kasvaa huimaa vauhtia takaisin. Höh se oli niin söpö nakuna!

Mun eka kesäloma viikko vietettiin vanhempien mökillä. Keiko ui ja jahtas kärpäsiä. Keesiä ei voi oikeen pitää irti tuolla kun naapurin mökit niin lähellä. Keesi olikin pitkässä liinassa eikä se tuntunut sitä harmittavan kun sitä hellittiin ja lellittiin kokoajan. :D

Nyt on koirille vähän turhan kuuma eikä olla treenattu. Varsinkin Keesi kärsii kovasti helteestä. Jännä miten koirilla on suuriakin eroja kuinka hyvin kestävät lämpöä. Jokatapauksessa kyllä lomalla on ihanaa!

Onnea ja epäonnea!

Blogin kirjoitus into ei ole vieläkään oikeen kasvanut. Pari kertaa olen meinattut kirjoitaa mutta aina on tullut jotain muuta. Oma tietsikkakin oli pitkään rikki.

Meidän kesä on alkanut taas aika ikävästi. Tuntuu että tästä sairastamis kierteestä ei päästä ikinä. Keiko on pysynyt onneksi iloisena ja kunnossa mitä nyt yksi kynsi käytiin lekurissa poistamassa. 

Keesi on sitten sairastanut vuorostaan. Ensin tuli tosi paha hotspotti ja siinä samassa huomasin että rupeutunutta ihoa on koko koira täynnä. Ilmeisesti noiden seurauksena koko iho rupesi voimaan huonosti ja Keesi piti kauluria kolme viikkoa ettei voi rikkoa ihoaan. Nyt näyttää jo paremmalta ja saatiin hyvät ohjeet lekurista mutta on tuon ihon hoitaminen super työlästä. Kokoajan saa olla pesemässä ja rasvaamassa kaiken mailman tököteillä. Ajelin Keesiltä myös koko turkin pois jotta mun on helpompi hoitaa sitä ja huomata ajoissa jos mennään huonompaan. Keesi näytti ajelun jälkeen ihan kapiselta rotalta mutta nyt kun karva on hiukan kasvanut  on se oikein söpö pikku rotta! :D Onneks Keei on nyt saanut olla ilman kauluria ja uskon että aletaan olla voiton puolella.

Keesi ehti enne turkin ajaleua käydä schipperkejen ekassa omassa erkkarissa josta hienosti tulos ERI SA VAL3 PU3. Nyt jää näyttelyt sitten pitkälle tauolle. Katotaan sitä sitten joskus kun on tukka ja kaikki :D

Agilityä on treenattu ahkerasti. Keesi toki ollut nyt tauolla mutta Keikon kanssa olen käynyt. Vaihdettiin alkukeväästä taas seuraa ja nyt edustetaan Helsingin Agility urheilijoita. Vaikka viihdyin hyvin AST:llä olen ollut tosi iloinen vaihdosta varsinkin kun nyt on Sonja treeni seurana! :D 

Keiko avasi myös tämän vuoden kisakauden vaatimattoman 9kk kisatauon jälkeen purinalla hienolla nollalla! Mua jännitti pitkän tauon jälkeen ihan superisti mutta hauskaa meillä oli ja Keikon kanssa menee kertakerran jälkeen paremmin. Toiselta radalta sitten HYL. Oli vaikea hyppis ja lähdinkin vain kokeilemaan rohkeasti mitä tapahtuu jos en ota niin varman päälle. 

Tästä se taas lähtee! Kisoja olen katsellut jo lisää mutta niitä on nyt lähistöllä tosi vähän. 

Juhannusta lähdetään viettämään tänään mökille! Keiko varmasti ilahtuu kun saa avata lumpeen metsästys kauden oikeen kunnolla! :D

Agilityä, mitäs muutakaan?!

Perjantaina menin intoa puhkuen sporttikselle treenaamaan. Super kivaa oli vaikka harmitti kun Sonja oli kipeä ja ei päässyt paikalle. 

Keesi teki alkuun. Tehtiin helppoa räkäposkella rallia. Niinun treenien vastapainoksi on joskus kiva tehdä ihan jotain tosi iisiä. Keesille osottautui hankalaksi vain putki puomi erottelu. Putkeen ois pitänyt mennä mutta puski puomille vaikka mikä oli. Helpottamalla sitten saatiin onnistumaan.

Keiko teki ihan matalilla rimoilla ja treenistä ei tullut kyllä mitään kun kaveri oli onnesta soikeena. Hetken mietin että sen naama varmaan repee siitä hymystä. Mäkään en pystynyt kunnolla keskittymään ohjaamiseen kun oli vaan ihana katsoa miten toinen on niin onnellinen. Keikon mielestä mini hypyt täytyi ylittää kovaa ja korkealta. Treeni oli Keikosta myös aivan liian lyhyt hänelle.

Kotiin ajaessa teki mieli tirauttaa pari kyyneltä ihan vaan onnesta. Mulla on ollut ihan törkeä ikävä Keikon kanssa treenaamista.

Keesi treenas eilen taas Niinulla. Rata oli meille aika haastava mutta hyvin Keesi teki. Estevälit aika ahtaat muutamassa kohtaa ja mulle oli tosi haastavaa löytää niihin oikeaa rytmitystä. Keesi irtoaa kivasti ja mä oon kehittynyt melko hyväksi painamaan sen väärille esteille! :D Meidän tavoite on päästä vikoissa treeneissä esteelle numero 30 nyt taidettiin jäädä numeroon 19 joten tekemistä on! :D

Peruskäännös?!

Treeneissä kävi tänään ilmi että taitaapi olla peruskäännös unohtunut meidän treeneistä. Muuten Keesi oli ihan super! Tuli kauniisti ohjauksiin ja mä uskalsin mennä sekä luottaa Keesiin.

Vaikka rata tuntui vielä tutustumisen jälkeenkin ihan heprealta kävi semmoinenkin ihme että olin tutustunut liian lyhyen matkaa kun piti lennosta opetella lisää. En ole Niinulla opetellut yleensä kun sen 20 estettä mutta tänään päästiin esteelle numero 26! Huippua! Ehkä me vikoissa treeneissä mennään jo 30 estettä!

Keiko oli mukana auto vahtina ja sen ilo ja rentous tarttuu kyllä kovin tehokkaasti lämppä ja jäähkä lenkeillä. Häntä heiluu ja kelpie tuntuu olevan vain yhtä naurua koko koira. Tuntuu että olen saanut parhaan ystäväni takaisin monen kuukauden jälkeen. Muutenkin Keiko tuntuu nykyään niin eloisalta, leikkisältä ja lenkeillä hakee taas muhun kontaktia ihan itse.

Malttamattomana odotan jo perjantain treenejä kun Keikokin pääsee pikkuisen tekemään agia. Se on todellakin treeninsä ansainnut. Ostin Keikolle hyvitykseksi pitkästä treenitauosta myös pari kertaa Niinulla enskuun loppuun.

Keikolle treeni lupa!

Mun henkilökohtainen elämä on melkoisessa kaaoksessa ja koirien kanssa tekeminen ei vieläkään ole huipussaan. Viimeaikoina on taas tullut pohdittua ajankäytöllisiä asioita ja miten sen ajan jakaa niin että jaksaisi nauttia ja tehdä erilaisia asioita. On tullut pohdittua myös tämän harrastuksen mielekkyyttä ja sitä että haluaisin pitää harrastukseni mahdollisimman stressittömä ja mukavana kaikilta osin. Joitain muutoksiakin ja ratkaisujakin olen hakenut mutta niistä joskus toisten kun asia etenee.

Treneeissä Keesillä on sujunut hienosti. Vasemman puolen keppilukko tuntuu lähteneen aukeamaan. Vauhti ja onnistumisen ilo on myös palannut treeneihin. Mä olen niin ylpeä Keesistä että halkean. :D Viimeksi treeneissä Keesi näytti kyllä taas uudenpuolen itsestään ja pisti rataa hajalle niin että siivekkeetkin lenteli mun huonon ohjauksen tuloksena. Halus kai ilmoittaa ettei ole mikään höyhensarjalainen ja että kun isommatkin niin hänkin voi kyllä kanssa pistää esteet nippuun. Joissain treeneissä kanssa yritti varastaa lelua taskusta ja nappas mua kädestä kun oli niin kiihkona ja hassua on se että näillä tuhmilla asioilla mä ilahdun! :D

Parasta on kuitenkin se että Keiko sai Annalta treeniluvan ja sen kroppa oli hyvässä iskussa pitkän saikun jälkeen. Nyt aloitellaan varovasti. On mielenkiintoista nähdä miten Keikon kroppa kestää treenaamista ja tuleeko jumeja. Keikon kanssa on nyt tarkoitus katsoa alkuun tämä vuosi miten se kokonaisuudessaan kestää agia ja kokeilla lyhyemmillä hoitoväleillä saada se pysymään kunnossa kropan osalta.  Jos en saa sitä näillä Keinoilla pysymään auki ja hyvässä kunnossa olen valmis luopumaan suurimmilta osin agilitystä sen kanssa. Mulle on pääasia se että saan treenata Keikon kanssa ja että se pysyy iloisena ja hyvin voivana enkä ole valmis pistämään peliin sen terveyttä kun muitakin lajeja on tarjolla. Mutta aika näyttää eikä kai pitäs maalailla piruja seinille.

Hirviö Kelpie, Päästäinen ja Perjantai agia!

Keiko jatkoi tuhmailuja ja ja rikkoi torstaina mun puhelimen. Varasti sen olkkarin pöydältä ja puri kosketusnäytön rikki. Ihan vähän teki mieli pakata otus laatikkoon ja lähettää se Timbuktuun! Minun kiltistä Kelpiestä on tullut täys hirviö. Sunnuntaina lenkillä Keiko sai päästäisen kiinni ja oli tappaa sen mutta onneksi ehdin pelastaa hiirulaisen pahan kelpien kynsistä! :D

Perjantaina päästiin mitkästä aikaa meidän omatoimi vuorolle sporttikselle. Ei varmaan tarvitse mainita että Keiko oli sielläkin tuhma. Huusi nimittäin kurkkusuorana kun tein Keesin kanssa.

Keesi teki radan pätkää ja keppejä ohjureilla. Hienosti Keesillä sujui ja heti huomas eron ohjattujen ja omatoimi treenien välillä. Omatoimisissa olen rennompi en stressaa virheistä ja ylläri ylläri Keesi on rennompi, nopeampi ja yhteistyökykyisempi. Kaskummaa! ;D Vähän tuli vanhaa ongelmaa esiin että Keesi livahtaa helposti väärälle puolelle ohjausta tai seläntaa jos en ole tarkka ja rauhallinen ohjauksissa. Tähän sekä mulle että Keesille lisää treeniä.

Kokeilin myös tehdä hiukan Hohdon kanssa samaa radan pätkää mitä Keesin kanssa. Olen joskus aikaisemminkin sen kanssa koittanut mutta on tosi haastavaa ohjata koiraa joka on niin hurjan vikkelä ja reagoi niin nopeasti. Nyt kuitenkin sujui jo hetkittäin kivasti ja oli tosi kiva mennä Hohdon kanssa. :)

Paluu agi treeneihin ja häirikkö kelpie!

Treeni motivaatio on vieläkin aika hukassa. Pakkanen, työkiireet ja stressi ei ainakaan edes auta sen palaamista.

Keiko on ollut tauolla treeneistä kaksi kuukautta ja nyt on ilmeisesti raja tullut kelpiellä vastaan. Huomaamattomasta pöydän alla nukkujasta on tullut häirikkö. Keiko haukkuu, kävelee perässä, änkeää syliin, kerjää huomiota, kerjää, varastelee tavaroita ja kanniskelee niitä ympäriinsä. No eiköhän moiset tavat häädetä Keikosta äkäseen kun päästään pikku hiljaa aloittelemaan normaalimpaa elämää. Ensin täytyisi kuitenkin käydä tsekkauttamassa Keikon kropan kunto Annalla.

Viikonloppuna kävin pikaseen tokoilemassa, mutta vain niin pikaisesti ettei se tuntunut treenaamiselta. Keiko sai tehdä kaukoja, sivulle tulo treeniä ja seuraamista. Intoa oli mutta tarkkuutta ei sitten yhtään. Keesi teki vain seuraamista ja luoksaria. Seuraaminen ihan kivan oloista mutta luoksarin sivulle on nyt jotenkin unohtunut.

Tänään rauhauduin kuukauden tauon jälkeen Niinun treenihin. Ja oho meillähän oli kivaa ja onnistumisiakin koettiin. Mulla on ollut Keesin palkkaus ja tekeminen sen kanssa pitkään hukassa. Tekemisen ilo on ollut ihan hukassa ja homma on muuttunut turhan totiseksi. Olen ollut Keesille ihan turhan vaativa ja en ole osannut olla siihen tyytyväinen vaikka se menis miten lujaa tai tekis parhaansa.

Tänään alko löytyä enemmän sitä meidän vanhaa hyvää yhteistyötä mutta mulla taitaa olla aika iso asenne remontti tehtävänä ennen kun Keesi kulkee entiseen malliin. Tänään sain taas hyvän muistutuksen miten paljon mun ilahtuminen ja aito ilo vaikuttaa kippuraeläimeen.

Kyllä se tästä pikku hiljaa..

Oispa jo Kesä!