Ilmoitin Keesin Lempäälään kisaamaan 12.10 kun mitkään lähialueiden kisat ei oikeen sopinut aikatauluun ja kuitenkin oli pakko päästä johonkin. Kaveri vielä ystävällisesti tarjoitui tulemaan mukaan seuraksi niin miksipä ei. Musta on tullut kamalan laiska kauemmaksi ajelun suhteen ja kaikki kisat jotka ei ole purinalla on kaukana! :D Keesille tekee hyvää kisata muuallakin tosin ei sillä ainakaan vielä ole ollut väliä missä on kisattu tai onko tutut vai vieraat esteet.
Ekalta radalta ihan ok varmistelu nolla. Jälkeenpäin harmitti miten mä nyt niin himmasin ja varmistelin onneks kuitenkin riitti Luvaan ja toiseksi sijoituttiin. Tällä radalla myös kierrätin yhden hypyn typerästi pidempää kautta. Keesi oli kuitenkin oikeen hieno ja kiltti ohjattava!
Toinen rata tuntu jotenkin vaikealta ja sorruin rataantutustumisessa tekemään niin kun muutkin enkä ajatellut itse mikä meille ois ollut paras. Tyhmä minä. Aika alussa rima alas mun huonon pakkovalssi räpellyksen seuraukseksi. Mun ois ehdottomasti kannattunut tehdä tähän kohtaan päällejuoksu! Keesillä meni rimasta herne nenukkaan ja muuttui epävarmaksi. Mulla vielä raivostuttava tapa virheen jälkeen ruveta hätäilemään ja kiirehtimään niin kaaos oli valmis ja se päättyi siihen että Keesi meni sijaiselle ja alkoi nuuhkia kun luuli että oon vihainen. Tajusin jossain vaiheessa huikata Keesille että "ei haittaa" jonka nykyään estää aika kivasti virheen jälkeisen kooma tilan Kepeille lähetys epäonnistu surkeasti näytti videolta lähinnä "mene minne tahdot" tyyppiseltä roiskaisulta. Rata päättyi hyllyyn kun vikasta esteetä mentiin ohi. No neljä peräkkäistä nollaa ois tässä vaiheessa ollutkin mun päälle liian suuri pala käsitellä! ;D
Vikalle radalle ei lähdetty turhan itsevarmasti mutta olin ainakin suunnitellut radan paremmin. Mulle iski epävarmuus kepeillä ja jäin töllistelemään turhan pitkäksi aikaa lähetyksessä ja Keesi ehti mennä ja tulla heti pois. Meni kuitenkin oikein sisään ja ei todellakaan ollut koiran virhe. Meidän keppi varmuus ei ole sitä luokkaa että voisin vielä odottaa koiran paikkaavan ohjaajan jäätymisiä. Jatkettiin Reippaasti eteenpäin eikä Keesille jäänyt aikaa miettiä virhettä ja loppu rata tuntui todella hyvältä! Olin oikeassa paikkaa oikeaan aikaan ja super hyvä fiilis kun tultiin loppuun asti täysiä. Vika rata oli kaikista paras vaikka femma tulikin. Voitettiin tämä kun yhtään nollaa ei tullut.
Olin super tyytyväinen Keesiin jaksoi koko pitkän päivän hienosti. Teki täysillä ja on kyllä sellainen villikortti että en ois ikinä uskonut miten hieno pieni siitä kasvaa kun agia aloiteltiin. Monet vaikeudet ja ongelmat ollaan selätetty ja treenattu sitkeästi on upeeta miten se tuottaa tulosta! Keesi on monellakin tapaa tosi sopiva koira just mun ohjaukseen ja nautin sen kanssa kisaamisesta ihan törkeesti!
Pakko myös hehkuttaa Tamskin kisakameraa! Oli kiva yllätys että radat näki netistä vielä jälkeen päin vaikkei ollutkaan pyytänyt ketään kuvaamaan. Mennään ihan varmasti toistenkin vaikka matkaa onkin. :)
Hyvin usein voittajia ovat häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran!
