Koirat eivät osaa sanoa "saat anteeksi"

This is a lesson learnt! I hate that i let you down and i feel so bad about it!
 
Ne ketkä tuntevat minut tietävät että olen joskus äkkipikainen ja saatan suuttua mitättömistä asioista. Lepyn myös nopeasti ja ymmärrän pyytää anteeksi sekä olen aidosti pahoillani huonosta käytöksestä.

Keikon kanssa eläessäni olen oppinut hillitsemään tunteita paremmin. Ymmärsin nopeasti miten mun äkkipikaisuus vaikuttaa ihanaan kelpiini. Vaikutukset eivät ole positiivisia. En muista milloin mä olen viimeksi oikeasti suuttunut Keikolle ollut niin vihainen että näin punaista ennen viime viikon lauantaita kun treenattiin Mian kanssa tokoa. Oltiin tekemässä tunnaria ja Keiko höselsi, nosteli vääriä ja toi väärän mulle. Otettiin uudestaan ja sama meno jatkui. Minä suutuin niin etten tunnistanut enää itseäni tartuin Keikoa niskasta ja toruin.
Oikeasti jonkun olisi pitänyt sillä hetkellä torua minua. (Rakas siskoni tekikin sen treenien jälkeen, hyvä Mia!)

Otettin tunnari vielä kerran ja Keiko teki tarkasti töitä ja toi oikean. En ollut siltikään tyytyväinen. Mulla oli niin pahamieli etten pystynyt olemaan iloinen onnistumisesta. Pelästyin omaa vahvaa reaktiotani niin paljon että ihan itketti. Minä en halua olla ohjaaja jonka koirat toimivat pelosta tai kouluttaa vahvoilla fyysisillä otteilla. Erehtyväinen olen mutta se kai meille ihmisille sallitaan minä haluan oppia sallimaan sen myös koirilleni.

Haluan että Keiko voi luottaa siihen että sillä on reilu, johdonmukainen ja yhteistyökykyinen ohjaaja. Sellaiseksi kasvaminen on hyvin vaikeaa ja joka kerta kun minä oikeasti suutun vedän mattoa oman työni ja kelpieni alta. Koiraharrastuksen kuuluu olla hauskaa ja suhtaudun siihen yhtä vakavasti kuin vakavamielinen kelpieni. Vakavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä että meillä ei voi olla hauskaa.

Jos nyt joku luulee että olen ihan täys kukkahattu niin sekään ei pidä paikkaansa. Huomautan kyllä koiriani huonosta käytöksestä ja yritän kovasti opettaa niitä toimiaan oikein. Tämä kerta oli vaan siksi niin eri asia koska suutuin oikeasti näin punaista olin todella vihainen. Vihainen siitä kun Keiko kehtasi tuoda minulle väärän puupalikan! Kuinka typeräksi tunnen itseni monta päivää tapahtuman jälkeenkin. Nukuin pari yötä todella huonosti asian takia. Mietin voinko näin kamalasta asiasta edes kirjoittaa blogiin.

Koiraharrastuksen täytyy olla sellaista että voin nukkua yöni kunnolla. Voin käyttää ainoastaan sellaisia metodeja joiden takia en menetä yö uniani. Koirat eivät osaa sanoa "saat anteeksi"