Hyvät naiset ja herrat minä olen Keiko kelpie ja nyt arvomme seuraavat kapulat!

Aamulla suunnattiin malminkartanoon tokoilemaan Sonjan kanssa.

Keiko teki toisena. Ja voi kiesus mitkä treenit.. Mitään ei osattu tai ainakaan viitsitty kuunnella. Hauskaa että näin kokeen alla liikkeet hajoa ihan käsiin.. Ja ihan vaan sen takia että mun on niin kovin vaikea käsittää että mun koira on liian innoissaan. Ohjaaja lyö siis lisää pökköä pesään vaikka kelpi on jo ilmiliekeissä. Innostaa ja höösää vaikka kaverin turkis on repeämis pisteessä. Hienoa työtä tosiaan..

Virittelin hetken ja sitten tunnari.. Täyttä päätä kapuloille "haisteli" KAIKKI muut paitsi oman. Arpoi niistä sitten jonkun ja kipitteli takasin. Tokalla toi hyvin oman. Valmistelevat ei näemmä vieläkään saa tota laskemaan. Vaan edelleen menee asenteella "hyvät naiset ja herrat minä olen Keiko kelpie ja arvon seuraavan kapulan" Tunnarin jälkeen rauhallisesti kehuminen on saanut uudet mittasuhteet koska mä en voi kohta enää puhua kun se on kelpiestä liian siistiä. Ehkäpä opettelen viittomakieltä tai morsetusta.. Muutama oman etsiminen nurmikosta tehtiin myös mä en nähnyt kyllä merkittävää aivotoimintaa näissäkään.. Ens kerralla sit toteaa Keiko.

Zeta: i-s-m. Ekalla istumisella meni puoliksi maahan korjasin ja otettiin uudestaan jonka jälkeen hieno. Mun oma käsky ekassa oli kyllä aika painokas joten siitäkin voi johtua tuo eka virhe..

Ohjatussa merkki ok. Lähti keskelle mulla kesti ja kesti (Niin kuin aina, hidas mikä hidas) pysäyttäminen ja pysähty just ennen keskikapulaa. Jonka jäkeen uus käsky ja voi jukra miten upeesti korjas. Ei epäillyt yhtään! Ehdottomasti päivänparas ja koko treenin pelastus!

Kaukoissa vaan eka vaihto m-s. Oli hieno ja siitä palkka ja jätettiin siihen. Päivän toinen onnistuminen.

Ruutu on yleensä aina Keikon paras liike mutta ei tänään. Ensin oli merkki häviksissä kun sinkoili vaan miten sattuu.. Vihdoin kun merkki löyty oli sitä mieltä että mää muuten makaan täällä.. Huoh.. Lopulta kun pääsin lähettämään ruutuun oli ruutukin hukassa ei löytänyt millään.. Tsiisus.. Loppuun yksi onnistunut kuitenkin..

Sitten siihen höösäämisen. On ilmeisesti jätetty liian matalavire ongelmat taaksemme. Hienoa että Keiko on innoissaan mutta nyt mun on opeteltava ohjaamaan rauhallisesti. Liikkeiden välissä selkeät kehut ja heti käsky tähän tai sivulle muuten tuo bilettää omaa erinomaisuuttaan loputtomasti.  Ylimääräinen höpöttäminen siirtymissä ehdottoman kiellettyä.

Toin Keikon kotiin ja lähdettiin Keesin kanssa Tuomarinkartanoon pentunäyttelyyn katsomaan sen lapsia. Hienoja Skipin alkuja kaikki kolme paikalla ollut. Kaikki tais saada KP.:t ja Keesin poika Obi oli myös VSP! Mä pääsin sen kanssa pyörähtämään kehässä. Meidän yhteistyötä ei voinut ihan saumattomaksi sanoa mutta hienosti kaveri ihan vieraan tädin kanssa suostu esiintymään. :)

Tapaamassa ruskeaa sukua!

Eilen nähtiin n. 25 Keikon sukulaista Didaktic`s treffeillä Kana-areenalla. Ihania Koiria.:) Treenailtiin myös pikkasen Agia ja tokoa.

Keikon agit ihan ok. Mulla vaan mennyt hiukan maku koko touhuun kun en vieläkään osaa suunnitella ohjauksia meille sopiviksi ja sujuviksi. Mars satulinnaan siis..

Tokoissa paikalla olot, ruutu ja seuraaminen hyviä.  Hyppynoudossa varasti muutamasti liikkurin käskystä. Nykiihän se mutta ei oo ennen tätä kertaa varastanut. Heitin kapulan aika lähelle ja auttoi selvästi kun palautus hyvä.. Ohjatuttu oli vaikea kapulat oli tosi lähellä merkkiä johtuen siitä että halli oli hyvin kapea.. Jälkiviisautena se ettei olis pitänyt tehdä ollenkaan tuolla ohjattua kun aivan liian vaikea harkka meille vielä.. Ei mennyt merkille siis ja sitä sitten hinkkailtiin hetkinen. Kerran haki vasemman joka ihan hieno ja palautus hieno ja suora! Tunnarissa toi eka väärän.. Toisella kertaa oma mutta epävarmuus nosti taas päätään ja halusi palauttaa liikkurille.. Keiko ei ilmeisesti vieläkään laske vihjeistä virettään itse.. pöh..

Keesi teki yhden ihan sairaan hyvän seuruun! Ja leikki kun heikkopäinen! :)


Mukava päivä! Kiitos kaikille mukana olleille ja tietty Susalle järjestämisestä! Erityis kiitokset mahtavalle matkaseuralle Mia,Tarja ja Aarre + loput karvakasat! :D

(c) Susanna

Pahamieli & näyttely tuloksia!

Tänään oli päivä jota mä olin odottanut innolla kaksi viikkoa. Harmi vaan että se meni meiltä ihan ohi. Mä en ollut herännyt herätys kelloon ja ei ehditty tokokokeeseen kirkkonummelle. :`/  Siirtyy EVL startti toiseen kertaan. Harmittaa ihan sairaasti enkä viitsi asiaa enempää miettiä kun tulee vaan pahamieli.

Eilen näyteltiin molempien koirien voimin Harjavallassa.

Keikolle ERI AVK 3 tälläisellä arvostelulla

"Hyvä koko, mittasuhteet, kunto, temperamentti. Tyypillinen pää. Oikea purenta ja kaula. Hyvät kulmaukset. Hyvä liike ja käsittely"

Tuomarina: Miodrag Vretenicic Montenegro

Ihan tyytyväinen olin Keikon tulokseen muuten mutta harmittaa kun sitä on niin vaikea saada esiintymään. Jatkossa pyrin ilmoittamaan vaan näyttelyihin johon Mia pääsee esittämään kun mun kanssa seisoo aina ihan kasassa.. Keikon veli onneksi pokkasi sertin ja valioitui! Onnittelut heille! :)



Keesille ERI SA AVK 1 PU1 SERT VSP 


"Erinomainen uros. Kompakti. Erinomainen ylälinja. Erinomainen pää ja ilme. Korkea hännänkiinnitys. Riittävät kulmaukset ja tasapainoinen. Laadukas turkki. Erinomaiset liikkeet ja esiintyminen."
  
Tuomarina:: Valentina Ivanicheva Venäjä

  
Keesi esiintyi tavalliseen tapaansa innokkaasti. Liikkeessä jouduttiin taas vähän hakemaan oikeaa rytmiä mutta liikkui hyvin silloin kun mä muistin miten sen kanssa pitikään mennä. 

Keesiltä puuttui sit enää yksi serti ja muutama päivä ikää.. ;D

Vappu tokoa!

Ollaan tokoiltu ahkerasti kaikkia treenejä en ole jaksanut kirjoittaa. Kohta se koe on! Mitä lähemmäksi koe päivää tullaan sitä vähemmän jaksan odottaa! Vaikkei ollakkaan ihan 100% valmiita on ihan mahtavaa päästä kisaamaan. Ehkäpä se hyvä fiilis tulee juurikin siitä että mitään paineita ei ole.

Tämän päivän treenit meni hyvin. Tunnari ja Ruutu tosi hyviä. Ohjattua vietiin taas hurjasti parempaan suuntaan. Keiko rupesi oikeen kunnolla miettimään ja kuuntelemaan mun ohjeita.

Pikkukoira tokoili myös muutamat seuruut ja parit istumaan jätöt. Naurattaa seuruuttaa kääpiötä kun se on niin tohkeissaan luulee varmaan olevansa aika isokin koira! ;D

Kuvista kiitos Sonjalle!

 

Keesi seuraa

"Vähän" ulkokierteinen kontakti :D

Keiko ruutuilee!

Haaste!

 Sain haasteen Mialta.


Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. Kevään ensimmäinen kävely kuivalla asfaltilla.

2. Väsyneet ja tyytyväiset koirat treenien/lenkin jälkeen.

3. Keikon ilo ensi lumesta ja kesän ekasta uinnista.

4. Keesin käpertyminen jalkoihin telkkaa katsellessa.

5. Kesäreissut ja kisamatkat siskon kanssa.

6. Uuden mukavan lenkki reitin löytäminen.

7. Herätä arki aamuna ajoissa ja lähteä töihin ilman kiirettä.

8. Tunne kun tietää tehneen parhaansa ja tuloksella ei ole niin väliä.

9. Herätä aamulla mukavaan puhelin soittoon.

10. Kesäloman ensimmäinen päivä.

Haastan Nean, Marin, Ennin, Jannin ja Novan.

Taitava Keiko!

Tuon eilisen vuodatuksen takia unohdin kirjoittaa eilisistä tokoista.

Sonjan kanssa taas meidän lähikentällä. Otin vain Keikon kun halusin keskittyä kunnolla vain siihen.

Istuminen: Keiko oli tyttöjen välissä. Hohto makasi ja Piina istui. Oltiin varmaan minuutti piilossa ja hyvin se siellä istuskeli tosin on aina paikallaolo liikkeissä ihan maansa myynen näköinen..

Z:ta: En muista järjestystä enää oisko ollut s-i-m?? Jokatapauksessa teki hyvin ja mä osasin aika kivasti keskittyä samaan aikaan koiraan,käskyttämiseen ja muistin jopa kulmissa kääntyä kunnolla.

Tunnari: Ei lähtenyt ekalla käskyllä etsimään mutta muuten hyvä. Jee se ei olekkaan rikki!

Ohjattu: Kokeenomaisesti ja voi oikeesti miten hieno! Meni tosi varmana merkille! Olin ihan varma että menee ohi kun niin kovaa sinne lähti! Nouto ja palautukset hyviä. Hyvä K!

Loppuun seuraamista käskytettynä: Tähänkin olin hurjan tyytyväinen ja Sonjakin sanoi ettei ole nähnyt Keikolta ikinä noin hienoa seuruuta! :) Itse voisin täykkäreissä kääntyä hieman hillitymmin kun niissä vähän erkanee nykyään ollaan siis tehty nämä oikealle ja on paljon parempia kun vasemmalle tehtynä..

Oli oikeat hyvän mielen treenit ja Keikokin silminnähden iloitsi! :)

Koirat eivät osaa sanoa "saat anteeksi"

This is a lesson learnt! I hate that i let you down and i feel so bad about it!
 
Ne ketkä tuntevat minut tietävät että olen joskus äkkipikainen ja saatan suuttua mitättömistä asioista. Lepyn myös nopeasti ja ymmärrän pyytää anteeksi sekä olen aidosti pahoillani huonosta käytöksestä.

Keikon kanssa eläessäni olen oppinut hillitsemään tunteita paremmin. Ymmärsin nopeasti miten mun äkkipikaisuus vaikuttaa ihanaan kelpiini. Vaikutukset eivät ole positiivisia. En muista milloin mä olen viimeksi oikeasti suuttunut Keikolle ollut niin vihainen että näin punaista ennen viime viikon lauantaita kun treenattiin Mian kanssa tokoa. Oltiin tekemässä tunnaria ja Keiko höselsi, nosteli vääriä ja toi väärän mulle. Otettiin uudestaan ja sama meno jatkui. Minä suutuin niin etten tunnistanut enää itseäni tartuin Keikoa niskasta ja toruin.
Oikeasti jonkun olisi pitänyt sillä hetkellä torua minua. (Rakas siskoni tekikin sen treenien jälkeen, hyvä Mia!)

Otettin tunnari vielä kerran ja Keiko teki tarkasti töitä ja toi oikean. En ollut siltikään tyytyväinen. Mulla oli niin pahamieli etten pystynyt olemaan iloinen onnistumisesta. Pelästyin omaa vahvaa reaktiotani niin paljon että ihan itketti. Minä en halua olla ohjaaja jonka koirat toimivat pelosta tai kouluttaa vahvoilla fyysisillä otteilla. Erehtyväinen olen mutta se kai meille ihmisille sallitaan minä haluan oppia sallimaan sen myös koirilleni.

Haluan että Keiko voi luottaa siihen että sillä on reilu, johdonmukainen ja yhteistyökykyinen ohjaaja. Sellaiseksi kasvaminen on hyvin vaikeaa ja joka kerta kun minä oikeasti suutun vedän mattoa oman työni ja kelpieni alta. Koiraharrastuksen kuuluu olla hauskaa ja suhtaudun siihen yhtä vakavasti kuin vakavamielinen kelpieni. Vakavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä että meillä ei voi olla hauskaa.

Jos nyt joku luulee että olen ihan täys kukkahattu niin sekään ei pidä paikkaansa. Huomautan kyllä koiriani huonosta käytöksestä ja yritän kovasti opettaa niitä toimiaan oikein. Tämä kerta oli vaan siksi niin eri asia koska suutuin oikeasti näin punaista olin todella vihainen. Vihainen siitä kun Keiko kehtasi tuoda minulle väärän puupalikan! Kuinka typeräksi tunnen itseni monta päivää tapahtuman jälkeenkin. Nukuin pari yötä todella huonosti asian takia. Mietin voinko näin kamalasta asiasta edes kirjoittaa blogiin.

Koiraharrastuksen täytyy olla sellaista että voin nukkua yöni kunnolla. Voin käyttää ainoastaan sellaisia metodeja joiden takia en menetä yö uniani. Koirat eivät osaa sanoa "saat anteeksi"