Hyvät naiset ja herrat minä olen Keiko kelpie ja nyt arvomme seuraavat kapulat!

Aamulla suunnattiin malminkartanoon tokoilemaan Sonjan kanssa.

Keiko teki toisena. Ja voi kiesus mitkä treenit.. Mitään ei osattu tai ainakaan viitsitty kuunnella. Hauskaa että näin kokeen alla liikkeet hajoa ihan käsiin.. Ja ihan vaan sen takia että mun on niin kovin vaikea käsittää että mun koira on liian innoissaan. Ohjaaja lyö siis lisää pökköä pesään vaikka kelpi on jo ilmiliekeissä. Innostaa ja höösää vaikka kaverin turkis on repeämis pisteessä. Hienoa työtä tosiaan..

Virittelin hetken ja sitten tunnari.. Täyttä päätä kapuloille "haisteli" KAIKKI muut paitsi oman. Arpoi niistä sitten jonkun ja kipitteli takasin. Tokalla toi hyvin oman. Valmistelevat ei näemmä vieläkään saa tota laskemaan. Vaan edelleen menee asenteella "hyvät naiset ja herrat minä olen Keiko kelpie ja arvon seuraavan kapulan" Tunnarin jälkeen rauhallisesti kehuminen on saanut uudet mittasuhteet koska mä en voi kohta enää puhua kun se on kelpiestä liian siistiä. Ehkäpä opettelen viittomakieltä tai morsetusta.. Muutama oman etsiminen nurmikosta tehtiin myös mä en nähnyt kyllä merkittävää aivotoimintaa näissäkään.. Ens kerralla sit toteaa Keiko.

Zeta: i-s-m. Ekalla istumisella meni puoliksi maahan korjasin ja otettiin uudestaan jonka jälkeen hieno. Mun oma käsky ekassa oli kyllä aika painokas joten siitäkin voi johtua tuo eka virhe..

Ohjatussa merkki ok. Lähti keskelle mulla kesti ja kesti (Niin kuin aina, hidas mikä hidas) pysäyttäminen ja pysähty just ennen keskikapulaa. Jonka jäkeen uus käsky ja voi jukra miten upeesti korjas. Ei epäillyt yhtään! Ehdottomasti päivänparas ja koko treenin pelastus!

Kaukoissa vaan eka vaihto m-s. Oli hieno ja siitä palkka ja jätettiin siihen. Päivän toinen onnistuminen.

Ruutu on yleensä aina Keikon paras liike mutta ei tänään. Ensin oli merkki häviksissä kun sinkoili vaan miten sattuu.. Vihdoin kun merkki löyty oli sitä mieltä että mää muuten makaan täällä.. Huoh.. Lopulta kun pääsin lähettämään ruutuun oli ruutukin hukassa ei löytänyt millään.. Tsiisus.. Loppuun yksi onnistunut kuitenkin..

Sitten siihen höösäämisen. On ilmeisesti jätetty liian matalavire ongelmat taaksemme. Hienoa että Keiko on innoissaan mutta nyt mun on opeteltava ohjaamaan rauhallisesti. Liikkeiden välissä selkeät kehut ja heti käsky tähän tai sivulle muuten tuo bilettää omaa erinomaisuuttaan loputtomasti.  Ylimääräinen höpöttäminen siirtymissä ehdottoman kiellettyä.

Toin Keikon kotiin ja lähdettiin Keesin kanssa Tuomarinkartanoon pentunäyttelyyn katsomaan sen lapsia. Hienoja Skipin alkuja kaikki kolme paikalla ollut. Kaikki tais saada KP.:t ja Keesin poika Obi oli myös VSP! Mä pääsin sen kanssa pyörähtämään kehässä. Meidän yhteistyötä ei voinut ihan saumattomaksi sanoa mutta hienosti kaveri ihan vieraan tädin kanssa suostu esiintymään. :)