Onnea ja epäonnea!

Blogin kirjoitus into ei ole vieläkään oikeen kasvanut. Pari kertaa olen meinattut kirjoitaa mutta aina on tullut jotain muuta. Oma tietsikkakin oli pitkään rikki.

Meidän kesä on alkanut taas aika ikävästi. Tuntuu että tästä sairastamis kierteestä ei päästä ikinä. Keiko on pysynyt onneksi iloisena ja kunnossa mitä nyt yksi kynsi käytiin lekurissa poistamassa. 

Keesi on sitten sairastanut vuorostaan. Ensin tuli tosi paha hotspotti ja siinä samassa huomasin että rupeutunutta ihoa on koko koira täynnä. Ilmeisesti noiden seurauksena koko iho rupesi voimaan huonosti ja Keesi piti kauluria kolme viikkoa ettei voi rikkoa ihoaan. Nyt näyttää jo paremmalta ja saatiin hyvät ohjeet lekurista mutta on tuon ihon hoitaminen super työlästä. Kokoajan saa olla pesemässä ja rasvaamassa kaiken mailman tököteillä. Ajelin Keesiltä myös koko turkin pois jotta mun on helpompi hoitaa sitä ja huomata ajoissa jos mennään huonompaan. Keesi näytti ajelun jälkeen ihan kapiselta rotalta mutta nyt kun karva on hiukan kasvanut  on se oikein söpö pikku rotta! :D Onneks Keei on nyt saanut olla ilman kauluria ja uskon että aletaan olla voiton puolella.

Keesi ehti enne turkin ajaleua käydä schipperkejen ekassa omassa erkkarissa josta hienosti tulos ERI SA VAL3 PU3. Nyt jää näyttelyt sitten pitkälle tauolle. Katotaan sitä sitten joskus kun on tukka ja kaikki :D

Agilityä on treenattu ahkerasti. Keesi toki ollut nyt tauolla mutta Keikon kanssa olen käynyt. Vaihdettiin alkukeväästä taas seuraa ja nyt edustetaan Helsingin Agility urheilijoita. Vaikka viihdyin hyvin AST:llä olen ollut tosi iloinen vaihdosta varsinkin kun nyt on Sonja treeni seurana! :D 

Keiko avasi myös tämän vuoden kisakauden vaatimattoman 9kk kisatauon jälkeen purinalla hienolla nollalla! Mua jännitti pitkän tauon jälkeen ihan superisti mutta hauskaa meillä oli ja Keikon kanssa menee kertakerran jälkeen paremmin. Toiselta radalta sitten HYL. Oli vaikea hyppis ja lähdinkin vain kokeilemaan rohkeasti mitä tapahtuu jos en ota niin varman päälle. 

Tästä se taas lähtee! Kisoja olen katsellut jo lisää mutta niitä on nyt lähistöllä tosi vähän. 

Juhannusta lähdetään viettämään tänään mökille! Keiko varmasti ilahtuu kun saa avata lumpeen metsästys kauden oikeen kunnolla! :D

Agilityä, mitäs muutakaan?!

Perjantaina menin intoa puhkuen sporttikselle treenaamaan. Super kivaa oli vaikka harmitti kun Sonja oli kipeä ja ei päässyt paikalle. 

Keesi teki alkuun. Tehtiin helppoa räkäposkella rallia. Niinun treenien vastapainoksi on joskus kiva tehdä ihan jotain tosi iisiä. Keesille osottautui hankalaksi vain putki puomi erottelu. Putkeen ois pitänyt mennä mutta puski puomille vaikka mikä oli. Helpottamalla sitten saatiin onnistumaan.

Keiko teki ihan matalilla rimoilla ja treenistä ei tullut kyllä mitään kun kaveri oli onnesta soikeena. Hetken mietin että sen naama varmaan repee siitä hymystä. Mäkään en pystynyt kunnolla keskittymään ohjaamiseen kun oli vaan ihana katsoa miten toinen on niin onnellinen. Keikon mielestä mini hypyt täytyi ylittää kovaa ja korkealta. Treeni oli Keikosta myös aivan liian lyhyt hänelle.

Kotiin ajaessa teki mieli tirauttaa pari kyyneltä ihan vaan onnesta. Mulla on ollut ihan törkeä ikävä Keikon kanssa treenaamista.

Keesi treenas eilen taas Niinulla. Rata oli meille aika haastava mutta hyvin Keesi teki. Estevälit aika ahtaat muutamassa kohtaa ja mulle oli tosi haastavaa löytää niihin oikeaa rytmitystä. Keesi irtoaa kivasti ja mä oon kehittynyt melko hyväksi painamaan sen väärille esteille! :D Meidän tavoite on päästä vikoissa treeneissä esteelle numero 30 nyt taidettiin jäädä numeroon 19 joten tekemistä on! :D

Peruskäännös?!

Treeneissä kävi tänään ilmi että taitaapi olla peruskäännös unohtunut meidän treeneistä. Muuten Keesi oli ihan super! Tuli kauniisti ohjauksiin ja mä uskalsin mennä sekä luottaa Keesiin.

Vaikka rata tuntui vielä tutustumisen jälkeenkin ihan heprealta kävi semmoinenkin ihme että olin tutustunut liian lyhyen matkaa kun piti lennosta opetella lisää. En ole Niinulla opetellut yleensä kun sen 20 estettä mutta tänään päästiin esteelle numero 26! Huippua! Ehkä me vikoissa treeneissä mennään jo 30 estettä!

Keiko oli mukana auto vahtina ja sen ilo ja rentous tarttuu kyllä kovin tehokkaasti lämppä ja jäähkä lenkeillä. Häntä heiluu ja kelpie tuntuu olevan vain yhtä naurua koko koira. Tuntuu että olen saanut parhaan ystäväni takaisin monen kuukauden jälkeen. Muutenkin Keiko tuntuu nykyään niin eloisalta, leikkisältä ja lenkeillä hakee taas muhun kontaktia ihan itse.

Malttamattomana odotan jo perjantain treenejä kun Keikokin pääsee pikkuisen tekemään agia. Se on todellakin treeninsä ansainnut. Ostin Keikolle hyvitykseksi pitkästä treenitauosta myös pari kertaa Niinulla enskuun loppuun.

Keikolle treeni lupa!

Mun henkilökohtainen elämä on melkoisessa kaaoksessa ja koirien kanssa tekeminen ei vieläkään ole huipussaan. Viimeaikoina on taas tullut pohdittua ajankäytöllisiä asioita ja miten sen ajan jakaa niin että jaksaisi nauttia ja tehdä erilaisia asioita. On tullut pohdittua myös tämän harrastuksen mielekkyyttä ja sitä että haluaisin pitää harrastukseni mahdollisimman stressittömä ja mukavana kaikilta osin. Joitain muutoksiakin ja ratkaisujakin olen hakenut mutta niistä joskus toisten kun asia etenee.

Treneeissä Keesillä on sujunut hienosti. Vasemman puolen keppilukko tuntuu lähteneen aukeamaan. Vauhti ja onnistumisen ilo on myös palannut treeneihin. Mä olen niin ylpeä Keesistä että halkean. :D Viimeksi treeneissä Keesi näytti kyllä taas uudenpuolen itsestään ja pisti rataa hajalle niin että siivekkeetkin lenteli mun huonon ohjauksen tuloksena. Halus kai ilmoittaa ettei ole mikään höyhensarjalainen ja että kun isommatkin niin hänkin voi kyllä kanssa pistää esteet nippuun. Joissain treeneissä kanssa yritti varastaa lelua taskusta ja nappas mua kädestä kun oli niin kiihkona ja hassua on se että näillä tuhmilla asioilla mä ilahdun! :D

Parasta on kuitenkin se että Keiko sai Annalta treeniluvan ja sen kroppa oli hyvässä iskussa pitkän saikun jälkeen. Nyt aloitellaan varovasti. On mielenkiintoista nähdä miten Keikon kroppa kestää treenaamista ja tuleeko jumeja. Keikon kanssa on nyt tarkoitus katsoa alkuun tämä vuosi miten se kokonaisuudessaan kestää agia ja kokeilla lyhyemmillä hoitoväleillä saada se pysymään kunnossa kropan osalta.  Jos en saa sitä näillä Keinoilla pysymään auki ja hyvässä kunnossa olen valmis luopumaan suurimmilta osin agilitystä sen kanssa. Mulle on pääasia se että saan treenata Keikon kanssa ja että se pysyy iloisena ja hyvin voivana enkä ole valmis pistämään peliin sen terveyttä kun muitakin lajeja on tarjolla. Mutta aika näyttää eikä kai pitäs maalailla piruja seinille.

Hirviö Kelpie, Päästäinen ja Perjantai agia!

Keiko jatkoi tuhmailuja ja ja rikkoi torstaina mun puhelimen. Varasti sen olkkarin pöydältä ja puri kosketusnäytön rikki. Ihan vähän teki mieli pakata otus laatikkoon ja lähettää se Timbuktuun! Minun kiltistä Kelpiestä on tullut täys hirviö. Sunnuntaina lenkillä Keiko sai päästäisen kiinni ja oli tappaa sen mutta onneksi ehdin pelastaa hiirulaisen pahan kelpien kynsistä! :D

Perjantaina päästiin mitkästä aikaa meidän omatoimi vuorolle sporttikselle. Ei varmaan tarvitse mainita että Keiko oli sielläkin tuhma. Huusi nimittäin kurkkusuorana kun tein Keesin kanssa.

Keesi teki radan pätkää ja keppejä ohjureilla. Hienosti Keesillä sujui ja heti huomas eron ohjattujen ja omatoimi treenien välillä. Omatoimisissa olen rennompi en stressaa virheistä ja ylläri ylläri Keesi on rennompi, nopeampi ja yhteistyökykyisempi. Kaskummaa! ;D Vähän tuli vanhaa ongelmaa esiin että Keesi livahtaa helposti väärälle puolelle ohjausta tai seläntaa jos en ole tarkka ja rauhallinen ohjauksissa. Tähän sekä mulle että Keesille lisää treeniä.

Kokeilin myös tehdä hiukan Hohdon kanssa samaa radan pätkää mitä Keesin kanssa. Olen joskus aikaisemminkin sen kanssa koittanut mutta on tosi haastavaa ohjata koiraa joka on niin hurjan vikkelä ja reagoi niin nopeasti. Nyt kuitenkin sujui jo hetkittäin kivasti ja oli tosi kiva mennä Hohdon kanssa. :)

Paluu agi treeneihin ja häirikkö kelpie!

Treeni motivaatio on vieläkin aika hukassa. Pakkanen, työkiireet ja stressi ei ainakaan edes auta sen palaamista.

Keiko on ollut tauolla treeneistä kaksi kuukautta ja nyt on ilmeisesti raja tullut kelpiellä vastaan. Huomaamattomasta pöydän alla nukkujasta on tullut häirikkö. Keiko haukkuu, kävelee perässä, änkeää syliin, kerjää huomiota, kerjää, varastelee tavaroita ja kanniskelee niitä ympäriinsä. No eiköhän moiset tavat häädetä Keikosta äkäseen kun päästään pikku hiljaa aloittelemaan normaalimpaa elämää. Ensin täytyisi kuitenkin käydä tsekkauttamassa Keikon kropan kunto Annalla.

Viikonloppuna kävin pikaseen tokoilemassa, mutta vain niin pikaisesti ettei se tuntunut treenaamiselta. Keiko sai tehdä kaukoja, sivulle tulo treeniä ja seuraamista. Intoa oli mutta tarkkuutta ei sitten yhtään. Keesi teki vain seuraamista ja luoksaria. Seuraaminen ihan kivan oloista mutta luoksarin sivulle on nyt jotenkin unohtunut.

Tänään rauhauduin kuukauden tauon jälkeen Niinun treenihin. Ja oho meillähän oli kivaa ja onnistumisiakin koettiin. Mulla on ollut Keesin palkkaus ja tekeminen sen kanssa pitkään hukassa. Tekemisen ilo on ollut ihan hukassa ja homma on muuttunut turhan totiseksi. Olen ollut Keesille ihan turhan vaativa ja en ole osannut olla siihen tyytyväinen vaikka se menis miten lujaa tai tekis parhaansa.

Tänään alko löytyä enemmän sitä meidän vanhaa hyvää yhteistyötä mutta mulla taitaa olla aika iso asenne remontti tehtävänä ennen kun Keesi kulkee entiseen malliin. Tänään sain taas hyvän muistutuksen miten paljon mun ilahtuminen ja aito ilo vaikuttaa kippuraeläimeen.

Kyllä se tästä pikku hiljaa..

Oispa jo Kesä!

Hei hei vuosi 2013!

Vuotta on toki vielä vähän jäljellä mutta me ollaan valmiina jo siirtymään seuraavaan. Vuosi on sisältänyt paljon iloa mutta myös aivan liikaa surua ja sairastamista. Tämä vuosi on ehkä ollut yksi opettavaisimmista koirien suhteen ja sen suhteen mikä on oikeasti tärkeää ja arvokasta. Vuosi alkoi sairastamisella ja myös päättyy sairastamiseen. 

Tammikuussa: Keesi sairasti kennelyskän ja molemmat koirat olivat pitkään levossa

Helmikuussa: palattiin kisakentille ja Keiko nousi kolmosluokkaan agilityssä. Keesi sai lisää jälkikasvua neljän suloisen pennun synnyttyä Murulle.

Maaliskuussa: Keiko korkkas hienosti kolmosluokan ja fiilis oli mahtava vaikkei sen kummempia tuloksia tullutkaan.

Huhtikuussa: Keiko sai jälkikasvua kun Pipa synnytti tytön ja pojan. Vaihdettiin myös ATD:stä AST:hen ja olin kovin iloinen että treenipaikka ja seura oli paljon lähempänä kun koskaan.

Kesäkuukaudet: Alku kesästä keikoa vaivasi ärtynyt eturauhanen mutta vaiva saatiin kuitenkin kuriin. Kisattiin, treenattiin, leireiltiin, mökkeiltiin ja nautittiin kesästä. Keesi otti myös ensimmäisen nollavoittonsa ja vieraili useasti palkintopallilla. Myös Keikon kanssa onnistuttiin ja tehtiin muutamia nollia. Loppukesästä Keesistä tuli isä vielä kuudelle suloiselle pikku skipille.

Syyskuussa: Keiko kisas koko vuoden ainoan tokokisan tuloksena EVL3 johon olin oikeen tyytyväinen. Tokoa treenattiin kokovuonna muutenkin vain muutamia kertoja. Keiko oli ilmoitettu myös muutamaan muuhun tokokokeeseen mutta sairastaminen esti treenaamisen ja osallistumisen näihin.

Lokakuussa: Keikolta meni takapää hetkellisesti alta ja ontui yhden illan. Kiikutin sen Hammarenin Annalle hoitoihin ja koko koirassa ei ollut varmaankaan yhtään kunnossa olevaa kohtaa. Jumissa ja pahasti.

Marraskuu: meni Keiko levossa ja Keesi treenaili kerta viikkoon agia.

Nyt joulukuun alkupuolella näytti jo paremmalta ja ajattelin että Keiko alkaa toipua hoitojen ansiosta jumeista mutta sitten iskikin uusi vaiva. Vein Keikon lääkäriin koska epäilin että sillä on peräpäässä jotain vikaa peräaukko oli turvonnut ja sen sivuilla oli myös turvotusta. Saatiin kuulla että Keikolla on vasemmalla puolella perineaalityrä. Saatiin antibiotti että kipulääkekuuri ja ohje viedä leikattavaksi jos vielä vaivaa. No kahden viikon kuurista ei ollut mitään hyötyä. Keiko oli kipeä eikä yhtään oma itsensä. Lenkeillä kulki kuin zombie, nukkui vain ja ulisi hetkittäin. Varasin Apexiin ajan 18.12 keskiviikkoksi. Saatiin kuulla että myös oikeapuoli on luultavasti operoitava tulevaisuudessa. Keikolta leikattiin nyt ekassa leikkauksessa pahempi vasenpuoli ja pallit lähti myös koska nämä vaivat helposti uusivat jos urosta ei leikata.

Mulle oli kamala shokki että Keikolta lähtee pallit mutta koska päätätös oli tehtävä nopeasti ja koiran terveyden parhaaksi oli itsestään selvä että näin tehdään. Hakiessani Keikon kotiin ja sen peräpää oli hurjan näköinen ja se tuskin tunnisti mua. Muhun iski ihan kamala paniikki ja kauhu. Nuo todella ovat täällä vain lainassa ja saamme pitää niitä vain hetken omanamme.

Meillä oli onnea että vaikea leikkaus meni hyvin ja Keiko on ollut rohkea ja reipas pieni potilas. Toipuminen on lähtenyt hyvin käytiin ja haavat lähtenyt hienosti parantumaan. Mulle tämä on luultavasti ollut vaikeampaa kun Keikolle. Loppuvuosi on tuonut mukanaan myös muita ikäviä uutisia ja tuntuu että pieni tauko arjesta on enemmän kun tarpeelinen.

Vaikka vuosi saikin tylsän lopun mä toivon että Keiko toipuu ja saan pitää sitä luonani vielä pitkään. Vaikka tulevaisuus toisikin vielä toisen leikkauksen tullessaan me suuntaamme rohkeasti eteenpäin.

Ensivuodeksi en taida asettaa mitään tavoitteita. Toivon että koirat pysyvät terveinä ja teemme niitä asioita joista nautimme. Ehkä treeni ja kisa intokin palaa joskus. Tällähetkellä kun ne tuntuvat täysin mitään merkitsemättömiltä asioilta.

Rauhallista Joulua ja hauskaa Uuttavuotta kaikille blogin lukijoille!