Treeneissä kävi tänään ilmi että taitaapi olla peruskäännös unohtunut meidän treeneistä. Muuten Keesi oli ihan super! Tuli kauniisti ohjauksiin ja mä uskalsin mennä sekä luottaa Keesiin.
Vaikka rata tuntui vielä tutustumisen jälkeenkin ihan heprealta kävi semmoinenkin ihme että olin tutustunut liian lyhyen matkaa kun piti lennosta opetella lisää. En ole Niinulla opetellut yleensä kun sen 20 estettä mutta tänään päästiin esteelle numero 26! Huippua! Ehkä me vikoissa treeneissä mennään jo 30 estettä!
Keiko oli mukana auto vahtina ja sen ilo ja rentous tarttuu kyllä kovin tehokkaasti lämppä ja jäähkä lenkeillä. Häntä heiluu ja kelpie tuntuu olevan vain yhtä naurua koko koira. Tuntuu että olen saanut parhaan ystäväni takaisin monen kuukauden jälkeen. Muutenkin Keiko tuntuu nykyään niin eloisalta, leikkisältä ja lenkeillä hakee taas muhun kontaktia ihan itse.
Malttamattomana odotan jo perjantain treenejä kun Keikokin pääsee pikkuisen tekemään agia. Se on todellakin treeninsä ansainnut. Ostin Keikolle hyvitykseksi pitkästä treenitauosta myös pari kertaa Niinulla enskuun loppuun.
Hyvin usein voittajia ovat häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti