Ei todellakaan olla synnytty oottamaan!

Otsikko kuvaa täydellisesti meidän kisa kontakteja tällä hetkellä. Ohjaaja venkoo, heiluu, nykii ei malta ja lopuksi vetää koiran pois kontaktilta ennen kun se on edes ehtinyt sitä suorittaa.. "Helppo" tehtävä pienellä schipperkellä yrittää olla ottamatta kontakti virheitä.  Joo mun kaikilla koirilla pitäs varmaan olla juoksarit kun niin vastenmielistä se muutaman sekunnin pysähdys nyt mulle on. Koira osaa treeneissä ihan täydellisesti mutta kisoissa ei koska sillä on nuija ohjaaja.

Kahdet kisat siis ollaan käyty viime postauksen jälkeen. Viime viikon loppuna Vantaalla ja tänään oltiin Masalassa. 3x HYL ja yksi kymppi yllätys yllätys virheet kontaktien alastuloilta. Nopia tuo edelleen on tänään kipitettiin kaikkien kokoluokkien toisiksi nopein aika. Toki myö vähän otettiin noilla loikka kontakteilla etumatkaa. ;D

Mä oon aina ihaillut ohjaajia jotka palauttaa kontakti virheen jälkeen koiran nätisti kontaktille ja poistuu radalta. Multa moinen ei ole ennen tätä päivää sujunut. Ekan radan 10 ja muuten hienon radan jälkeen kuitenkin päätin että nyt on tultava joku tolkku tekemiseen ja asennoidun tokaan rataan niin että jos ei ota kontakteja niin sitten palautus ja pois. Vaikka kontaktien huono tila onkin ihan suoraa seurausta mun omasta epäjohdonmukaisesta käytöksestä kisoissa päätin että nyt siihen tulee loppu. Kyllä vaati kovaa itsekuria tulla pois radalta kun rata ois ollut niin kiva tehdä loppuun.

Meillä siis muuten mennyt tosi kivasti kisoissa ohjaukset sujuu, mä olen löytänyt sen oikean mielentilan ja keskittymisen. Rutiinit on hallussa ja 95% radasta tehdään yhdessä töitä. Mutta kun nään koiran menevän kontaktien laskevalle osuudelle mun päässä lyö tyhjää, kiirehdin ja jätän koiran ihan oman onnensa nojaan.

No siinä onkin sittten työmaata hetkeksi..

Pojat kävi myös hetki sitten osteopatiassa. Yleensä ollaan käyty Annalla mutta nyt ei ollut sopivia aikoja niin käytiin Jerryllä. Oli huisin kiva kuulla ettei pojat olleet ihan tukossa ja molemmat saatiin auki. Keikolle suositteli kuitenkin uutta aikaa kolmen kuukauden päähän.

Varman päälle pelaaminen tarkoittaa, ettei pelaa lainkaan!

Hyvä treeni tahti on pysynyt koko alkuvuoden. Meidät voi tavata hallilta 2-4 kertaa viikossa. Koirille treeni kertoja kiertyy yleensä max 2 viikossa. Mutta itse treenaan parhaimmillaan sen neljä kertaa viikossa. Onneks on saanut lainata ystävän koiria. On hurjan opettavaista ja palkitsevaa oppia ohjaamaan täysin erilaisia koiria kun omat.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa ja pääkallo viitta!

Keesin kanssa käytiin kisailemassa parissa kisoissa tammikuun lopussa. Tuloksilla ei juhlittu eli hylly putki on kivasti päällä nyt. Kotiin viemisenä sen sijaan noista kahdista kisoista jäi paljon ajattelemista. Mä olin vähän pulassa Keesin kasvaneen kiihkeyden kanssa ja kontaktit sekä lähtö hajosi. Vauhtia ei siis puuttunut mutta ei oikein oltu yhdessä tekemässä. Näitä on nyt sitten mietitty ja treenattu ja treeneissä sujuu. Ongelma kuin vaan taitaa olla se että Keesi on kisoissa paljon kuumempi kuin treeneissä eikä tee samoja virheitä siellä.  Mattopohja saa myös Keesin ihan sekopäiseksi siellä kun on niin kivaa ja helppo kiitää tuhatta.

No treenit jatkuu ja viikonpäästä käydään kisoissa testailemassa uusia rutiineja ja kontakteille rauhallisempaa asennoitumista.

Keiko täytti 26.1 6v! Se sai tietty kakun ja herkkuja! Miten aika onkaan juossut. Mun puolesta Keikon ikääntyminen voitaisiin nyt pysäyttää. Se alkaa olla parhaillaan ja on sellainen huoleton ukkeli nykyään.

Karhu Herra Keikontton 6v!

Keiko treenasi eilen ja näytti kyllä taas että on siellä potkua kun osaa sitä vaatia. Oon palkannut pitkästä aikaa patukalla ja repii nyt ihan erilailla kun nuorempana. Käsiä saa varoa kun tarkkuus ei ihan aina ole sitä parasta luokkaa. Treeneissä sen puomi on nykyään niin hieno että en vois olla ylpeempi. Se jää nähtäväksi esitelläänkö sitä upeutta koskaan kisa yleisölle! :D

Koirakuume alkaa olla kovasti päällä. Olenkin pikku hiljaa alkanut katsella minkälaisia yhdistelmiä on tulossa. Kiire asialla ei kuitenkaan ole.

Mentäskö!?

Asenne ratkaisee aina!

Eilen Keesin ohjatut purinalla. Menin suoraan töistä väsyneenä, stressaantuneena ja nälkäisenä. Ei hyvä.

Mulla on ollut ongelmia oman asenteen kanssa. Vaadin itseltäni liikaa ja hermostun tosi paljon jos Keesi haistelee tai ei keskity. Jos päästän itseni tähän väärään tilaan on treenit hukkaan heitettyä aikaa koska en ole tyytyväinen enää mihinkään varsinkaan omaan tekemiseen. Mikään linja ei kelpaa eikä mikään ohjaus ole tarpeeksi onnistunut.

Kaikki tämän vuoden treenit eilistä lukuun ottamatta on sujunut tosi hyvällä asenteella ja olen keskittynyt olennaiseen eli oppimaan.

Eilen kuitenkin päästin itseni siihen huonoon mielentilaan ja tiedostan sen kyllä heti mutta mun on siltikin siinä hetkessä vaikea luopua siitä. Miten tyhmää.

Edelleenkin mun on opittava miettimään enemmän ennen kuin aloitan treenit. Miettiä mitä treeneiltä haluan ja mistä palkkaan. Miettiä ettei virheet haittaa ja niistä oppii. Mä tuun aina tekemään virheitä joten en voi niistä lannistua. Varsinkin mun on opittava olemaan itselleni armollisempi.

Keesin varsinkin vaikuttaa mun turhautuminen ja aiheutan sillä oravan pyörän. Mä turhaudun Keesi paineistuu alkaa haistella ja mä turhaudun lisää..

Keesi oli eilen alkuun vähän ulalla oisi vaatinut paremmat herättelyt alkuun. Tokalla kierroksella sain sen sellaiseen raivoon että tyyppi murisi ja haukku mun sylissä. Mutta koska mä olen ahne halusin kokeilla että mitä tapahtuu jos kuumennan kaveria lisää. No lopputulema  oli se et keesin hampaat oli mun huulessa ja mua oikeasti pelotti laskea se sylistä alas hulluna muristen. Mietin että syökö se mut vai esteet. Jäi kuitenkin lähtöön ja toka kierros oli Keesiltä upeella asenteella tehtyä menoa.

Koska tästä nyt tuli tälläinen asennetta pohtiva postaus vaikka piti kirjoittaa eilisistä treeneistä. Kerrottakoon että Keikolle tehtiin koko viime kesä erilaista asenne treeniä. Kaikki lähti liikkeelle vähän vahingossa kun halusin tehdä hitaille kontakteille jotain. Nykyään Keiko on aika erilainen treeneihin mennessä. Jos Keikon asenne saatiin muuttumaan vaikka sen kanssa oli vuosikausia tehty liian matalassa vireessä niin kyllä me munkin asenne vielä korjataan!

Keesillä on pääasiassa aina hyvä vire ja asenne mutta se ei anna sitä ilmaiseksi vaan vaatii herättelyä. Sen voi myös kuumentaa yli jolloin siitä tulee holtiton ja voi myös rauhoitella itseään nuuskimalla.

Mulle ei ole ihan sama millä lailla nuo agia tekevät vaan haluan niiden olevan tietyssä tunnetilassa ja nyt olen oppinut saamaan ne suurimmalla kerroilla siihen. Nyt on aika opetella itsekkin sellainen mielentila jolla tulee tulosta ja homma pysyy hauskana.

Vuoden ekoja treenejä!

Mietin blogin tulevaisuutta ja päädyin edelleenkin siihen että tämä saa pysyä edelleenkin sellaisena kun on ollutkin. Eli kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu.


Torstaina purinalla isojen ruskeiden kanssa. Purinalla on ollut valmis rata joulutauon ajan ja treenattiin siitä nyt loppuosaa. Keiko teki kaksi täydellistä puomia radan osana ja kaksi täydellistä aata myös! Voi tätä iloa. Juoksee nyt oikeen nätisti rytmittäen alastulolle! Keiko on alkanut hakea esteitä paremmin ja radassa olikin vain yksi kohta jota hinkattiin. Keiko nimittäin haki kokoajan samasta kohtaa väärän hypyn mun seläntakaa.  Epätyypillistä Keikoa tosin tähän on nyt joutunut tottumaan kun kesän asenne treeni on tehnyt Keikosta irtoavamman ja lukee rataa nykyään myös itse. Saatin kuitenkin kohta onnistumaan pienen testailun jälkeen.

Tein myös bortsujen kanssa. Ne on kyllä niin erilaisia ohjattavia kuin Keiko. Oon aina välillä niitä päässyt ohjaamaan ja on ollut super opettavaista, Lähtötilanne oli se että pääsin ehkä kaksi estettä niiden kanssa jos sitäkään. :D Nyt menee jo pidempiä pätkiä hienosti! On ollut myös kiva käyttää ja oppia ohjauksia joita ei muuten käyttäisi. Onni on hyvä treeni kaveri ja sen opettavaiset koirat!

Eilen sporttiksella jossa meillä on jokatoinen Pe iltavirkku vuoro. Otin vain Keesin mukaan.

Keesille alkuun kepukoita lätkälle, Haluttiin nähdä oliko viimekisojen liukastelu vaikuttanut keppeihin. Sujui kuitenkin hienosti. Muutaman kerran liukasteli mutta ei niin pahasti kun kisoissa ja pääsi heti takaisin rytmiin. Tarvitsee kuitenkin selvästi treeniä mattopohjalla lisää. Keesi osas kepit jopa niin että lähetin ja olin paikallani. En ois uskonut.

Katsottiin myös kontaktit. Niillä ollut "ongelmaa" että tulee läpi ja testaa aika paljon mua tarviiko pysähtyä ja voiko lähteä ilman lupaa. Tosin mä en koe tätä minään suurena ongelmana kun muistan vaan olla tarkka ja tiedostan asian. Keesillä ei ole mitään himoa hypätä. Vaatii vain hiukan rytmitys apua multa. Nämä varmasti vahvistuvat kun saa kokemusta lisää. Nyt teki kuitenkin napakoita pysähdyksiä ja jäi nätisti vaikka juoksin reippaasti ohi. Näissä on hyvä muistaa pitää katse koirassa. Mähän kisoissa usein juoksutan läpi kun en näe tarvetta antaa etumatkaa muille seisottelemalla keesiä sekuntikaupalla kontaktilla. ;D Saatan aiheuttaa tällä ongelman tai sitten en mutta vielä en nää sellaista olevan.

Välistävedot on ollut mun murheenkryyni molempien kanssa. Mä haluaisin tehdä ne kääntymättä koiraan päin. Mutta tullut nyt selväksi ettei se toimi. Tehtiin näitä nyt neliöllä ja toimi kivasti kun peruutin. Pitää vain muistaa etten ala peruuttelemaan väärään suuntaan vaan aina esteen suuntaisesti.

Tästä se lähtee! Uusi lisenssi on jo ostettu ja Keesi on ilmoitettu jo kisaamaan.

Tavoitteet 2015

Pitkään mietin etten aseta mitään tavotteita mutta se on ihan itsensä huijaamista kun ne kuitenkin on jo mun päässä. Halusin tai en. Sitten mietin etten julkaise niitä mutta samapa tuo. Tän vuoden tavoitteet on kovat tiedän sen itsekkin. Tosin eihän se nyt mikään mailmanloppu ole jos niihin ei ylletä.

Agility:

Keesi
-Vika nolla mini2 luokasta ja nousu kolmosiin.
-SM nollat
-SM kisoihin osallistuminen

Keiko
-SM nollat
-SM kisoihin osallistuminen
-Puomi ja Aan kontaktien eteenpäin vieminen

Terveys:

Keesi
-Hammaskiven poisto
-Kyynärien ja selän kuvaus
-Yritetään vierailla Annalla kropanhuolossa hiukan useammin kun menneenä kautena

Keiko
-Hammaskiven poisto ja ainakin yksi hammas täytyy poistaa
-Yritetään vierailla Annalla kropanhuolossa hiukan useammin kun menneenä kautena

Mun omat tavoitteet on löytää tällä kaudella varmuus kisaamiseen. Omat kisarutiinit varsinkin itselle mutta myös pojille. Tavoitteena on myös löytää sellainen henkinen vahvuus kisaamiseen että uskaltaa mennä rennosti täysillä ilman varmisteluja. Uskaltaa ottaa riskejä, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Uskaltaa tehdä sitä omaa juttua 110% mittarissa ja uskoa omaan tekemiseen. Lyhesti sanottuna vuoden teema vois olla uskallus!

Toivon todella että koirat pysyvät terveinä että päästään treenaamaan ja kisaaman paljon sekä tekemään kaikkea muutakin kivaa yhdessä!

Omituinen vuosi 2014!

Meillähän ei ollut tälle vuodelle mitään tavotteita. Viime vuoden lopulla kun olen tavallisesti kirjoittanut tavoitteet blogiin olen kirjoittanut näin:

"Ensivuodeksi en taida asettaa mitään tavoitteita. Toivon että koirat pysyvät terveinä ja teemme niitä asioita joista nautimme. Ehkä treeni ja kisa intokin palaa joskus. Tällähetkellä kun ne tuntuvat täysin mitään merkitsemättömiltä asioilta."

Ja niin se treeni ja kisa into palasi. Palasi niin kovaa ettei hallita malttais pysyä poissa, palasi niin että melkeimpä pääsee itku jos hallile ei pääse tai koira ei voi treenata. Ja kyllä vuoden aikana on myös itketty kun kisoja on joutunut perumaan.  Tällä hetkellä treenaaminen merkitsee mulle tosi paljon sen lisäksi että se on hauskaa on se myös tapa paeta huolia ja murheita. Aika jolloin mun päässä ei  ole yhtään työasiaa eikä myrskyäviä ajatuksia. 

Koirat ei ihan kokoaikaa pysyneet terveinä ja ei päästy kunnon rytmiin kun hetkittäin. Kisoja kiertyi tällä vuodelle vähän. Keikolla siksi kun oli alkuvuoden leikkauksen jälkeen treenikiellossa ja sen jälkeen halusin treenata puomia sekä yleistä asennetta kuntoon. Muutamat kisat myös peruutin jonkin onnettoman sattuman takia. Keesillekin tuli harmittavan vähän startteja mutta sen kausi oli tuloksellisesti ihan onnistunut. 

Tää oli muutenkin omituinen vuosi. Edistyttiin hurjasti agissa vaikka olisin halunnut ehtiä ja saada treenata vieläkin enemmän. Vuoden aikana olen löytänyt itsestäni ihan uudenlaisen tavoitteellisen, korkealle tähtäävän, tarkan jopa liian täydellisyyteen pyrkivän tyypin. Mä joka ennen olin ihan tyytyväinen siihen että koira suorittaa esteet suunnilleen haluamassani järjestyksessä. Useamman kun kerran olen huomannut nipottavani huonosta käännöksestä, huonosta linjasta tai vaativani täydellistä suoritusta itseltäni. Turhaudun myös useasti itseeni kun en ole oppinut tarpeeksi nopeasti. Mulle heti nyt ja kaikki kiitos!   Onneks tää tyyppi ei ole ihan aina paikalla ja olen jo alkanut työstämään asiaa itseni kanssa. ;D  Musta on myös vuoden kuluessa tullut onnistumis narkkari ja aika pakkomielteinen.  Olen myös katsonut kaikki kuvatut  startit noin miljoona kertaa läpi. Katsonut niin kauan että olen ollut lopulta ihan hyvään suoritukseen tyytymätön. Tarkastellut jokaisen käännöksen ja linjan ja nähnyt vain parannettavaa. Tähän asenne vammaan paneudutaan ensi vuonna kunnolla. Nään myös joskus yliajasta painajaisia. Pelastetaan mitä pelastettavissa on ;D 

Omituinen vuosi senkin kannalta että heitettiin kaikki muut lajit avoimesti nurkkaan! Jos ei innosta niin ei innosta. Tulee varmasti aika jolloin kaivan tokokamppeet kaapista mutta en usko että se on ensi vuosi. Keesi kävi vain yhdessä näyttelyssä joka oli sipuli erkkari. Ehkä ens vuonna käydään kehässä pyörimässä ehkä ei. En tiedä.

Vielä omituisempaa oli se että mun ajatukset on vuoden aikana alkanut harhailla tahtoo pennun tyyppisiin ajatuksiin. Mutta se haaveilun kohde rotu vasta omituinen onkin. Niin ja vielä yksi outous me muutettiin Helsinkiin! Mä kun aina olen sanonut että Espoosta en lähde! :D  Helsinkiläistymisen myötä vaihdettiin myös seuraa alku keväästä Hau:hun jossa olen viihtynyt super hyvin. Blogi jäi myös vähän heitteille. Kirjoituksia tuli ennätys vähän..

Keikon vuosi 2014 numeroin:

Startit 9 kpl

4 x HYL
3 x 5 (yksi yliajalla)
1x 10
1x 0

Keesin vuosi 2014 numeroin:

Startit 14 kpl

5 x HYL
4x 5 (1 x 1sija, 1 x 3sija, 2 x 4 sija)
4 x 0 (3 x LUVA, 1 x SERT, 3x 1sija 1x 2sija )
1 x 15

1 x  VAL-ERI VAK3 PU3 SA

Pakko mainita että Keesistä tuli myös kaksi kertaa isoisä tänävuonna! Hehe!

Vuoteen mahtui paljon onnistumisia, pettymystä, iloa ja surua. Kaikkea mitä koiran omistajan arkeen kuuluukin. Koska tästä postauksesta tuli jo tarkoitettua pidempi ensi vuoden tavoitteet jää ensi kertaan. Pohdin myös alkuun etten julkisesti niitä laita mutta ehkäpä kuitenkin laitan!

Hyvää uutta vuotta!

Vuoden päätös kisat!

Keesi kisas viikonloppuna viimeistä kertaa tänä vuonna. Lahteen asti jaksettiin ajella kun ihana ystävä tarjoutui seuraksi. 

Tuomarina oli Mujunen ja mä tykkäsin radoista kovasti! Radat ihan vaati poistumaan mukavuus alueelta sekä kokeilemaan eri ohjauksia. Oli kiva kun oli meidät tunteva ystävä mukana joka auttoi valitsemaan ja pohtimaan ohjauksia. Mun mielestä radat ei olleet ihan helppoja ja ne oli mukavan vauhdikkaita mutta vaativat ohjaamaan jokaisen esteen tarkasti. Tykkäsin! 

Pohja oli tosi liukas ja Keesi ei löytänyt sillä pitoa varsinkin kepit oli super vaikeat. Rytmiä ei vaan löytynyt enkä mäkään oikein osannut Keesiä auttaa liukkaan alustan kanssa. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen ratoihin ainakin näin jälkeen päin ;D. Valitsin ihan hyvät ohjaukset toiset onnistu toiset ei mutta yritettiin ja tehtiin riskillä ja vapautuneesti. Takaaleikkaukset ei ole yhtään mun juttu mutta silti tein niitä kolmekappaletta kahdella radalla jopa kaksi peräkkäin ja kaikki vielä hypyille. Ja ne kaikki jopa onnistui! Uskomatonta! 

Tulokset eivät oleet sen kummempia kun 15 ja HYL mutta joskus on munkin aika opetella olemaan iloinen pienistä onnistumisista. Viimeaikoina kun musta on tullut TODELLA ankara sekä vaativa varsinkin itseäni ja osittain myös koiria kohtaan. Mutta se on jo ihan toinen aihe se.. Nyt löydettiin hyvä fiilis tehdä ja ei ollut sellaista pakko saada viimenen luva oloa yhtään. Keesi oli hyvässä vireessä, kulki kovaa, tuli nätisti ohjauksiin, pysyi lähdössä ja yritti parhaansa liukkaalla alustalla. Että onhan siinä jo iso kasa asioita mihin olla tyytyväinen.