Omituinen vuosi 2014!

Meillähän ei ollut tälle vuodelle mitään tavotteita. Viime vuoden lopulla kun olen tavallisesti kirjoittanut tavoitteet blogiin olen kirjoittanut näin:

"Ensivuodeksi en taida asettaa mitään tavoitteita. Toivon että koirat pysyvät terveinä ja teemme niitä asioita joista nautimme. Ehkä treeni ja kisa intokin palaa joskus. Tällähetkellä kun ne tuntuvat täysin mitään merkitsemättömiltä asioilta."

Ja niin se treeni ja kisa into palasi. Palasi niin kovaa ettei hallita malttais pysyä poissa, palasi niin että melkeimpä pääsee itku jos hallile ei pääse tai koira ei voi treenata. Ja kyllä vuoden aikana on myös itketty kun kisoja on joutunut perumaan.  Tällä hetkellä treenaaminen merkitsee mulle tosi paljon sen lisäksi että se on hauskaa on se myös tapa paeta huolia ja murheita. Aika jolloin mun päässä ei  ole yhtään työasiaa eikä myrskyäviä ajatuksia. 

Koirat ei ihan kokoaikaa pysyneet terveinä ja ei päästy kunnon rytmiin kun hetkittäin. Kisoja kiertyi tällä vuodelle vähän. Keikolla siksi kun oli alkuvuoden leikkauksen jälkeen treenikiellossa ja sen jälkeen halusin treenata puomia sekä yleistä asennetta kuntoon. Muutamat kisat myös peruutin jonkin onnettoman sattuman takia. Keesillekin tuli harmittavan vähän startteja mutta sen kausi oli tuloksellisesti ihan onnistunut. 

Tää oli muutenkin omituinen vuosi. Edistyttiin hurjasti agissa vaikka olisin halunnut ehtiä ja saada treenata vieläkin enemmän. Vuoden aikana olen löytänyt itsestäni ihan uudenlaisen tavoitteellisen, korkealle tähtäävän, tarkan jopa liian täydellisyyteen pyrkivän tyypin. Mä joka ennen olin ihan tyytyväinen siihen että koira suorittaa esteet suunnilleen haluamassani järjestyksessä. Useamman kun kerran olen huomannut nipottavani huonosta käännöksestä, huonosta linjasta tai vaativani täydellistä suoritusta itseltäni. Turhaudun myös useasti itseeni kun en ole oppinut tarpeeksi nopeasti. Mulle heti nyt ja kaikki kiitos!   Onneks tää tyyppi ei ole ihan aina paikalla ja olen jo alkanut työstämään asiaa itseni kanssa. ;D  Musta on myös vuoden kuluessa tullut onnistumis narkkari ja aika pakkomielteinen.  Olen myös katsonut kaikki kuvatut  startit noin miljoona kertaa läpi. Katsonut niin kauan että olen ollut lopulta ihan hyvään suoritukseen tyytymätön. Tarkastellut jokaisen käännöksen ja linjan ja nähnyt vain parannettavaa. Tähän asenne vammaan paneudutaan ensi vuonna kunnolla. Nään myös joskus yliajasta painajaisia. Pelastetaan mitä pelastettavissa on ;D 

Omituinen vuosi senkin kannalta että heitettiin kaikki muut lajit avoimesti nurkkaan! Jos ei innosta niin ei innosta. Tulee varmasti aika jolloin kaivan tokokamppeet kaapista mutta en usko että se on ensi vuosi. Keesi kävi vain yhdessä näyttelyssä joka oli sipuli erkkari. Ehkä ens vuonna käydään kehässä pyörimässä ehkä ei. En tiedä.

Vielä omituisempaa oli se että mun ajatukset on vuoden aikana alkanut harhailla tahtoo pennun tyyppisiin ajatuksiin. Mutta se haaveilun kohde rotu vasta omituinen onkin. Niin ja vielä yksi outous me muutettiin Helsinkiin! Mä kun aina olen sanonut että Espoosta en lähde! :D  Helsinkiläistymisen myötä vaihdettiin myös seuraa alku keväästä Hau:hun jossa olen viihtynyt super hyvin. Blogi jäi myös vähän heitteille. Kirjoituksia tuli ennätys vähän..

Keikon vuosi 2014 numeroin:

Startit 9 kpl

4 x HYL
3 x 5 (yksi yliajalla)
1x 10
1x 0

Keesin vuosi 2014 numeroin:

Startit 14 kpl

5 x HYL
4x 5 (1 x 1sija, 1 x 3sija, 2 x 4 sija)
4 x 0 (3 x LUVA, 1 x SERT, 3x 1sija 1x 2sija )
1 x 15

1 x  VAL-ERI VAK3 PU3 SA

Pakko mainita että Keesistä tuli myös kaksi kertaa isoisä tänävuonna! Hehe!

Vuoteen mahtui paljon onnistumisia, pettymystä, iloa ja surua. Kaikkea mitä koiran omistajan arkeen kuuluukin. Koska tästä postauksesta tuli jo tarkoitettua pidempi ensi vuoden tavoitteet jää ensi kertaan. Pohdin myös alkuun etten julkisesti niitä laita mutta ehkäpä kuitenkin laitan!

Hyvää uutta vuotta!