Kauden avaus!

Kisakausi avattu! Keikon kanssa Masalassa. Kahdelle agiradalle olin ilmoittautunut mutta vaan yksi mentiin. Ekalta radalta NOLLA ja SERT --> Siirto 3lk! Jee! Tulihan se vihdoin! Radassa näkyy kyllä että ei olla treenikentällä käyty! :D Mutta mitäsitten nolla on nolla!

Keiko seikkailee ja raskaan työn raataja!

Keiko lähti seikkailuun sunnuntaina! Kohti ääretöntä ja sen yli.. ja mitä näitä nyt oli.. Matkanpää oli Tampere jossa ohjelmassa oli lisääntymistä! :D Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn että Ahmakulman Kenneliin syntyy pikku kelpejä. <3

Jonkun oli sillä aikaa hoidettava kaikki työt! Keesille se homma sitten jäi.. Jostain sain jonkin aivohäiriön ja opetin Keesille naksun kanssa turhanpäiväisiä temppuja. Nyt Keesi osaa pyöriä käskystä?! Perin hyödyllinen taito! ;D Keesi saa kyllä opetella kaukosäätimen hakemisen mä kun olen joutunut hakemaan sen ihan itse Keikon ollessa lomalla..

Alla video eilisistä aksoista. Ruosteessa ollaan ja pahasti. A ja rengas oli Keesiltä unohtunut. Ja ohjaajalla oli ongelmia. Kappasvain osaa se sipulikin kaaaaaaaaaaaaaaaarrattaa oikein hienosti! :D

Mikä on tärkeämpää kuin hauskanpito?

Eipä olla puuhailtu oikeastaan mitään. Pojat on ollut mukana töissä mutta sen verta olen ryhdistäytynyt että ollaan kävelty sinne useamman kerran viikossa. Matkaan on noin 5km. Hyvää hyötyliikuntaa kun käpsyttele edes takas.

Keesin käytöskoulu on taas vähän hiipunut. Mua ei vaan pahemmin kiinnosta arkikäytös tai koulutus. Mulle kun valitettevasti riittää että omat koirat on hanskassa ja ei aiheuta vaaraa tai haittaa muille. Sekä tietty se että mä itse pärjään ja nautin noiden seurasta. Huono omistaja olen. :D Sen verran ollaan edetty kuitenkin että varsinaisia megaraivareita ei enää saada kun silloin kun tullaan rähisten kohti. Mutta kyllä se tasainen urina kuuluu Keesistä edelleen jos ohitus tilaa on liian vähän. Itse olen edelleen pysynyt rauhallisena ja oikeastaan en enää hermostu mistään jatkan vaan matkaa vaikka muut ulkoiliat tekis mitä!

Välillä olen potenut huonoa omaatuntoa kun mun koirat on arjessa aika vapaasti kasvatettuja. Keikoa kyllä kouluttelin mutta se meni niin samalla kun muutenkin roudas sitä mukana. Keesi taas on saanut kasvaa joukon jatkona ja saanut useimmiten enemmän rakkautta kun rajoja.

Mua ei vaan suoraan sanottuna kiinnosta käyttää aikaa sen kummemmin mihinkään ylimääräseen arkikäytökseen. Mielummin opetan koirille kisakentillä tarvittavia taitoja. Tänään tajusin että turhaan mä ruoskin itseäni moisesta asiasta. Nuo ei ole vaaraksi kenellekkään. Mä oon tosi tarkka siitä ettei mun koirat karkaile tai muutenkaan häiritse ketään. Nuo on mun koiria ja mä itse elän ja harrastan niiden kanssa ei kukaan muu. Mulle ne kelpaavat mainiosti just tuollaisina vähän villeinä ja röyhkeinä. Toimivat myös hyvin harrastuksissa ja mä nautin niiden seurasta. Joten turhaan vaivaan päätäni moisella asialla.

Tuo on vähän verrattavissa siihen miksi mun koirat ei osaa kun muutaman hassun tempun. Ei riitä mielenkiintoa opettaa niitä kun en koe että ne on tarpeeksi hyödyllisiä. Keiko 4vee osaa antaa tassua, pussata, pujotella jalkojen välistä, hakea lehden ja kaukosäätimen. Keesi 2vee ei osaa muuta kun antaa tassua. Raukka parat! :D

En vaan saa millään itseäni innostumaan asoista jotka ei innosta! Joskus myöhemmin voi mielenkiinnonkohteet muutta mutta ei nyt.. Mä otin alumperinkin koiran koska halusin harrastaa ja kilpailla eikä se ole mihinkään muuttunut. Kaikki tehkööt koiriensa kanssa just niitä asioita joita pitävät tärkeinä ja hauskoina!

Keiko etsimässä uusia mielenkiinnon kohteita!

Juhlahumua!

Kakkua!

Tänään on Keiko Kunkun syntymäpäivä! Rakas ruskea täytti 4-vuotta! Alkaahan se olla jo aikuinen koira. Vietettiin yhteis synttäreitä Mian luona. Kiokin nimittäin täytti paripäivää sitten neljä! Juhlissa oli kaikki tarpeellinen 4 ihmistä, 5 koiraa, ulkoilua, vetohommia, ja ruokaa! :D Kiitos Mia, Sami + koirat ja tietty Tarja sekä Arska kivasta päivästä!

Toki ensin urheiltiin ja sitten vasta herkuteltiin! Keiko on vain kerran ollut vetohommissa ja itse en ollut silloin paikalla. Keiko oli tuolloin vetänyt aika kehnosti mutta nyt oli jo parempaa yritystä. Veti pätkiä ihan kunnolla välillä sitten laiskotti. :D Kion kanssa veti oikeen hienosti! Eiköhän Keiko löydä sisäisen vetokoiransa harjoittelun myötä.

Keiko odottaa nätisti vuoroaan päästä matkaan!

 "Hei ei täällä muutkaan odota hiljaa jospa minäkin ihan vähän haukahdan!" ;D

4-vuotiaat lähdössä matkaan!

Mia ja Ready toimi meille jäniksenä mutta mä päästin nuo liian nopeasti matkaan ja ohitettiin ne! :D Keikolla ja Kiolla pääsi hurjan lujaa! Vielä on matkaa Kio ja Ready yhdistelmän vauhtiin mutta jatketaan treenejä. :)

Lähtö.

Keikon oma Kakku!

Uutta, ulkoilua ja näytelmää!

Ensiksi tärkeimmät! Mä ostin itselleni uudet agi kengät! Alun perinhän olin luvannut että saan sitten vasta ostaa kun noustaan Keikon kanssa kolmosiin. Mutta lupaukset on tehty rikottaviksi ja Keesin perässä juokseminen ei vaan enää mitenkään onnistunut lenkkareilla. ;D

 

Näiden lisäksi tilasin koirille kauan haaveilemani OBTRACK Rogle:t Tosin niiden toimitus kestää nyt kuulemma hetken. Materialistiko?! :D

Lenkkeilyjen suhteen otin itseni niskasta kiinni ja olen yrittänyt ajatellan positiivisemmin sekä olla lenkeillä rennompi. Koiriin tällä mun asennemuutoksella oli huomattavia vaikutuksia. Keesin olen myös ottanut jämäkämmän mutta ystävällisen otteen ja herra onkin parantanut käytöstään. Meidän luokse on edelleen karannut vaikka minkälaista karvakorvaa mutta olen pystynyt hillitsemään hermoni ja Keesi on pystynyt pysymään paljon rauhallisempana. Hyvä me! Keesi ohitti menneellä viikolla jopa yhden maassa makoilian täysin hiljaa! :) Örisee vieläkin joillekkin mutta ei ole saanut enää pahempia raivareita.. Pikku hiljaa..

Saa nahdä kauanko tää mun käytöskoulu jaksaa kestää. Varmaan just siihen asti kun joku kanssa ulkoilia tuhoaa mun kovan työn nanosekunteissa.. :/

Lauantaina pyörähdettiin Turku KV:ssa. Keesin arvostelua en jaksa kirjoittaa vaikka se olikin ihan hyvä. Tuloksena ERI VAK3. Mitään kummoista ei muutenkaan meidän porukalle irronnut paitsi Keesin ihana tyttö voitti luokkansa. Jäi ilman SA:ta jonka oisi musta ehdottomasti ansainnut .Ihana pieni tyttönen!

Reissu oli kuitenkin hurjan hauska ja oli kivaa olla ilman kiirettä kun Keikokin sai mennä Mialle päivähoitoon. Keiko oli ratkaisuun varsin tyytyväinen! :D

Tänään pojat pääsivät hierojalle. Molemmilla samat paikat kireinä kun viimeksikin. :/ Täytyy yrittää useammin noita hoidattaa.

Saisinko tilaa!?

Tästä aiheesta on varmaan miljoona postausta muissa blogeissa mutta nyt munkin on aivan pakko!

Mikä ihmisiin oikeen menee kun niille annetaan koira hihnanpäähän? Mä olen jo pitkään ollut haluton lenkkeilemaan sen takia että täällä tuntuu asuvan harvinaisen outoa porukkaa.. Melkeen joka lenkiltä tulen raivoa puhisten sisälle kun mun ja koirien tilaa ja oikeutta kävellä kadulla rauhassa ei kunnioiteta. Lenkkeilen pitkin hampain niin sanottuihin ruuhka aikoihin ja vain jos on aivan pakko. Kauhulla odotan sitä päivää kun jotain pahempaa sattuu.. Sitä päivää kun nuo ihan oikeasti repivät palasiksi sen kulmakunnan kauhun 2 kilon puuterihuiskun ihan vain siksi ettei omistaja tiennyt missä fleksissä on stop nappi..

Koiran annetaan maata keskellä tietä josta se voi sitten kätevästi hyökätä toisten kimppuun. Koiria pidetään vapaana vaikkeivat osaakkaan tulla luokse vaan menevät moikkailemaan jokaista vastaantulijaa. Päästetään remmissä toisten luokse kysymättä. Jäädään paikoilleen odottamaan että muut ohittavat kun se oma koira ei "halua" just nyt liikkua. Päästetään puolen metrinpäähän jos mä vaikka sittenkin antaisin mun koirien tulla moikkaamaan.. Ulkoilutetaan koiria joita ei fyysisesti pystytä hallitsemaan. Yksinkertaistettuna ei anneta tilaa mennä ohi.

Keesille on kehittynyt melkopaha remmiräyhäys ongelma eikä Keikokaan halua hihnassa ketään iholle oli se narttu tai uros. Koirat tietty aistii että mä olen raivona jo ennen ohitusta kun tiedän että taas sieltä tullaan melkeen iholle asti. Melkoinen oravanpyörä..

Yleensä ohitan mahdollisimman kaukaa, vaihdan toiselle puolelle tietä tai kahlaan hankeen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Näille ihmiselle olen lakannut puhumasta jo ajat sitten kun ei se mitään auta.

Keesi oli jo pidemmän aikaa parempi mutta nyt tuntuu että homma kosahtaa käsiin ihan musta riippumattomista syistä. Myönnän että Keesi on usein kuka tilanteen aloittaa mutta se ei varsinaisesti auta asiaa ettei anneta rauhaa ja tilaa ohittaa. Ja päästetään lähelle vaikka Keesi murisee. Hihna loppuu vasta just sen puol metriä ennen Keikon kitaa.

Keikolla loppuu pinna just siinä vaiheessa kun joku uskaltautuu liian lähelle. Ihmisten asenteet ovat muutenkin melko kieroituneita. Tänään komensin Keesiä olemaan hiljaa. Niin koiraansa keskellä tietä makuutavan mielestä komensin liian kovasti. Pikkukoirahan voi mennä rikku kun sitä ojentaa.. Koiran hihnaa muistetaan lyhentää yleensä vasta siinä vaiheessa kun Keikon pinna loppuu..

Mä todella alan olla neuvvoton näiden kanssa. Tiedän että Keesin kouluttaminen hiljaiseksi ei ois mikään mahdottomuus. Tällä hetkellä mä en edes vaan jaksa nähdä sitä vaivaa kun ei täällä saa missään kulkea rauhassa.

Pitääkö mun ihan oikeasti ruveta jo kymmenien metrien päästä ruveta huutelemaan että "Älä sitten päästä!" Turhauttavaa!

Pyh ja eka!

Ei voi sanoa että varsinaisesti olisin mikään vuodenvaihtumisen suuri fani. Vuoden viimeinen päivä sekä ensimmäinen herättävät mussa ahdistusta ja surua. Tämä päivä onkin ollut melko ankea sen lisäksi että koirat on pakko levossa. Keesi on yskinyt pari päivää. Tänään yskimistä ei ole pahemmin ollut joten toivonkin että pääsemme pian karanteeni vaiheeseen.

Tulisipa jo kevat sulaisi lumet ja ajatukset voisi siirtää treenikentille. Talvessa ei näin toko ja agi harrastajan silmissä ole mitään mukavaa. Pelkkää pimeää, kylmää, liukasta ja ankeaa. Viime päivät on satanut vettä ja mä toivonkin että sataa lisää ja lumi sulais pois. Talvi vois mun puolesta olla nyt tässä. Niih!

Keesi on ollut melko mahdoton tänään nukuin ja heräsin siihen että kaveri kiskoo mun aamutakin hihaa sekä ärjyy. Kun aktiviteetit on potilaalta viety tulee siitä vihainen. Keiko taas mököttää, huokailee ja tuijottaa mua paheksuvasti.

Oli miten oli pahin on nyt takana ja huomenna meno on taas astetta parempi! Hyvää alkanutta vuotta!

Potilas ja Ylilääkäri