Tästä aiheesta on varmaan miljoona postausta muissa blogeissa mutta nyt munkin on aivan pakko!
Mikä ihmisiin oikeen menee kun niille annetaan koira hihnanpäähän? Mä olen jo pitkään ollut haluton lenkkeilemaan sen takia että täällä tuntuu asuvan harvinaisen outoa porukkaa.. Melkeen joka lenkiltä tulen raivoa puhisten sisälle kun mun ja koirien tilaa ja oikeutta kävellä kadulla rauhassa ei kunnioiteta. Lenkkeilen pitkin hampain niin sanottuihin ruuhka aikoihin ja vain jos on aivan pakko. Kauhulla odotan sitä päivää kun jotain pahempaa sattuu.. Sitä päivää kun nuo ihan oikeasti repivät palasiksi sen kulmakunnan kauhun 2 kilon puuterihuiskun ihan vain siksi ettei omistaja tiennyt missä fleksissä on stop nappi..
Koiran annetaan maata keskellä tietä josta se voi sitten kätevästi hyökätä toisten kimppuun. Koiria pidetään vapaana vaikkeivat osaakkaan tulla luokse vaan menevät moikkailemaan jokaista vastaantulijaa. Päästetään remmissä toisten luokse kysymättä. Jäädään paikoilleen odottamaan että muut ohittavat kun se oma koira ei "halua" just nyt liikkua. Päästetään puolen metrinpäähän jos mä vaikka sittenkin antaisin mun koirien tulla moikkaamaan.. Ulkoilutetaan koiria joita ei fyysisesti pystytä hallitsemaan. Yksinkertaistettuna ei anneta tilaa mennä ohi.
Keesille on kehittynyt melkopaha remmiräyhäys ongelma eikä Keikokaan halua hihnassa ketään iholle oli se narttu tai uros. Koirat tietty aistii että mä olen raivona jo ennen ohitusta kun tiedän että taas sieltä tullaan melkeen iholle asti. Melkoinen oravanpyörä..
Yleensä ohitan mahdollisimman kaukaa, vaihdan toiselle puolelle tietä tai kahlaan hankeen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Näille ihmiselle olen lakannut puhumasta jo ajat sitten kun ei se mitään auta.
Keesi oli jo pidemmän aikaa parempi mutta nyt tuntuu että homma kosahtaa käsiin ihan musta riippumattomista syistä. Myönnän että Keesi on usein kuka tilanteen aloittaa mutta se ei varsinaisesti auta asiaa ettei anneta rauhaa ja tilaa ohittaa. Ja päästetään lähelle vaikka Keesi murisee. Hihna loppuu vasta just sen puol metriä ennen Keikon kitaa.
Keikolla loppuu pinna just siinä vaiheessa kun joku uskaltautuu liian lähelle. Ihmisten asenteet ovat muutenkin melko kieroituneita. Tänään komensin Keesiä olemaan hiljaa. Niin koiraansa keskellä tietä makuutavan mielestä komensin liian kovasti. Pikkukoirahan voi mennä rikku kun sitä ojentaa.. Koiran hihnaa muistetaan lyhentää yleensä vasta siinä vaiheessa kun Keikon pinna loppuu..
Mä todella alan olla neuvvoton näiden kanssa. Tiedän että Keesin kouluttaminen hiljaiseksi ei ois mikään mahdottomuus. Tällä hetkellä mä en edes vaan jaksa nähdä sitä vaivaa kun ei täällä saa missään kulkea rauhassa.
Pitääkö mun ihan oikeasti ruveta jo kymmenien metrien päästä ruveta huutelemaan että "Älä sitten päästä!" Turhauttavaa!
Hyvin usein voittajia ovat häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran!
Mä otan niin osaa sun tuskaan. Oon aivan täysin samaa mieltä kyseisestä ohitusaiheesta. Surettaa sun puolesta, että suurin osa urpoista tuntuu kerääntyneen just teijän reitille. :( Joko mulla on ollu armottoman hyvä tuuri tai jostain muusta syystä täällä ei oo tarvinnu kärsiä tosta ongelmasta, tulisin varmaan hulluksi sun huudeilla..
VastaaPoistaMä lakkasin ees yrittämästä ohi noista aikapommeista jotka liiskautuu maahan. Sit vaan ynseesti tuijotan sitä omistajaa ja pyydän tiukasti menemään ohi kun alkaa se "tää niin haluis tulla moikkaa" -piipitys. Argh!
Tuttu juttu täälläkin.. Huoh. En tajua, mitä ihmisten päässä oikein liikkuu, kun ne antaa koiransa hyppiä iholle. Eikö niillä oikeasti käy mielessä, että se toinen koira saatta purra? Mitä itse tekisin ja olenkin ääritapauksessa tehnyt, niin olen sanonut, että tää puree. Ellei kuunnella vaan päästetään silti iholle niin antaa purra. Yhden mäyräkoiran huulen on Uuno lävistänyt, vaikka painotin ettei missään nimessä saa päästää katsomaan ja halusin nopeasti ohi. Päästi silti ja sen jälkeen ei tullut koskaan enää lähellekään. Toi toimii tosin vain sillon kun tietää ettei se vastapuoli ole isompi tai ala haastaa riitaa myös. Ja jos oma koira sattuu olemaan sitä purevaa laatua. Mutta toi on kyllä oikeesti jo tosi ääritilanne. Nykyään kulmakunnan koiranulkoiluttajat ei tulekaan meidän lähelle, koska oon niin pahasti sanonut pariin kertaan, että ne tietää etten anna tervehtiä. Oon aina tosi kohtelias, mutta perkule ellei mene hyvällä perille niin sitten huonommalla.. Noi ohitusjututkin on sellasia, että en ala joustaa niissä yhtään. Hihnass ei tervehditä ja piste. Nyt tohon lähimaille on ilmaantunut pyörimään pariskunta räksyttävän pikkukoiran kanssa. Tää on sitä laatua, että omistaja kulkee perässä ja koira vie. Seuraa puistossa ja kaduilla perässä ja ahdistaa viimesimpään nurkkaan, jos yrittää välttää. Odotan jo sitä päivää, kun joudun juttusille tyypin kanssa.. Vaimoke sille oli jo sanonut, että ei saa päästää lähelle, mutta huonosti meni perille. Mie oon niin veemäinen ämmä, että multa kyllä menee perille vähemmästäkin :D
VastaaPoistaNoissakin on se inhottava juttu, että kun siinä pitäis ite pystyä olemaan se iso ja pelottava suojelija, että koirien ei tarvitse edes kokea tarvetta alkaa itse puolustamaan tilannetta. Mutta kun ihmiset ei tajua sitä, että ne aiheuttaa hallaa sen toisen koiran ja sen omistajan luottamusssuhteeseen pahimmassa tapauksessa.
PoistaMäki oon monta kertaa sanonu et nää on vihasia ja puree jos joku kysyy. Joskus harvoin jos ollaan väkisin oltu tuomassa iholle niin jos ei pelkkä "älä päästä" riitä, niin seuraavaksi ilmoitan potkasevani sitä koiraa jos päästää lähemmäs. Irtokoiriin ollaan törmätty aika vähän onneksi, mainittavin niistä oli yksi urpo joka päästi koiransa kysymättä samalle pellolle leikkimään ja koira oli tulossa suoraan mun vanhemman koiran iholle. Sain vedettyä koirani sen vieraan koiran hampaiden alta pois ja sain siitä hyvästä ite hampaat käteeni siltä rakilta. Se oli edelleen tulossa mun koiran päälle niin ihan karusti potkin ja mäiskin remmeillä sitä koiraa, mutta siinä se seiso edessä raivoamassa, kunnes sen omistaja sai koirastaan kiinni, jolloin se kävi oman omistajansa päälle. Jeejee hyvä meininki. :D
Tuttu juttu täälläkin.. Huoh. En tajua, mitä ihmisten päässä oikein liikkuu, kun ne antaa koiransa hyppiä iholle. Eikö niillä oikeasti käy mielessä, että se toinen koira saatta purra? Mitä itse tekisin ja olenkin ääritapauksessa tehnyt, niin olen sanonut, että tää puree. Ellei kuunnella vaan päästetään silti iholle niin antaa purra. Yhden mäyräkoiran huulen on Uuno lävistänyt, vaikka painotin ettei missään nimessä saa päästää katsomaan ja halusin nopeasti ohi. Päästi silti ja sen jälkeen ei tullut koskaan enää lähellekään. Toi toimii tosin vain sillon kun tietää ettei se vastapuoli ole isompi tai ala haastaa riitaa myös. Ja jos oma koira sattuu olemaan sitä purevaa laatua. Mutta toi on kyllä oikeesti jo tosi ääritilanne. Nykyään kulmakunnan koiranulkoiluttajat ei tulekaan meidän lähelle, koska oon niin pahasti sanonut pariin kertaan, että ne tietää etten anna tervehtiä. Oon aina tosi kohtelias, mutta perkule ellei mene hyvällä perille niin sitten huonommalla.. Noi ohitusjututkin on sellasia, että en ala joustaa niissä yhtään. Hihnass ei tervehditä ja piste. Nyt tohon lähimaille on ilmaantunut pyörimään pariskunta räksyttävän pikkukoiran kanssa. Tää on sitä laatua, että omistaja kulkee perässä ja koira vie. Seuraa puistossa ja kaduilla perässä ja ahdistaa viimesimpään nurkkaan, jos yrittää välttää. Odotan jo sitä päivää, kun joudun juttusille tyypin kanssa.. Vaimoke sille oli jo sanonut, että ei saa päästää lähelle, mutta huonosti meni perille. Mie oon niin veemäinen ämmä, että multa kyllä menee perille vähemmästäkin :D
VastaaPoistaPöh, millaisiin urpoihin olet törmännyt :(
VastaaPoistaHäpeä tunnustaa, että oma schipperkele oli aiemmin sellainen, että kävi maate toisen koiran nähdessään, ja sitä oli melko vaikeaa nyhtää liikkeelle. Tai lähtihän se, jos oikein voimalla veti, mutta se ei tuntunut kivalta. No, nyt onneksi olen saanut sen opetettua niin, että jos ajoissa sanon, että mennään vaan ja kehun, koira ohittaa toiset nätisti ilman ärinöitä tai muita.
Meillä on toisaalta myös aika vakiintunut porukka näillä huudeilla, joten tiedetään, ketä moikata ja ketä ei. Ja ne, joita ei moikata, tuntuvat onneksi hahmottaneen sen itsekin.