Kisailtiin Porvoossa pari agirataa tänään. Eka rata ihan kauhea. Kepeillä heti alkuun jätti kaksi kertaa vikan välin tekemättä kolmannella tajusin sitten mennä vierellä loppuun asti.. Periaatteessa Keikon pitäs nää osata vaikka lähtisinkin irtoomaan itse mutta näköjään ei sitten osata.. Ohjasin muutenkin jotenkin varovasti ja arasti.. Ei toimi keikolla ollenkaan.. Muurilla kielto ja reenkaasta tuli ohi kun en ohjannut yhtään.. Blääh.. Koira tekee parhaansa ja osaa mutta mä en..
Tokalle radalle ajattelin lähteä ajatuksella "nyt mennään täysiä ilman mitään varomista" Ajatus hyvä mutta muistin sen siihen asti kun istutin sen lähtöön. Alku taas varovaista ja sähellystä ja yksi rimakin lensi. Keiko lähti keinun jälkeen putkeen ja just sinne minne mun rintamasuunta ja käsi näytti.. Hyvä Keiko huono minä! Hylly kun oli jo alla rupes meno tuntumaan paremmallta ja oltiin enemmän omalla tasollamme.. Jos sitä vaan ohjais ilman mitään varomisia ja luottais koiraan vois ehkä sujuakkin.. HYL
Hyvin usein voittajia ovat häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran!
Näitä päiviä tulee. Siitä videosta tuli mieleeni Kit silloin kun sillä on "vauhti" päällä ja se luule osaavansa paremmin kuin minä ja haluaa itse ratkaista radan;)
VastaaPoistaEi muuta kuin uuttaa putkeen... Ensi viikonloppunahan se oli?;)
Kiti