Ei saa luovuttaa!

..vaikka välillä kyllä mieli tekee.

Eilen oltiin purinalla kisaamassa. Tarjolla oli yksi Anne Saviojan agirata. Ehdin katsella useampia minejä ja medit joten rata oli hyvin muistissa ja ohjauksiakin jo mielessä ennen tutustumisessa. Taas oli tutustumisessa järkky ruuhka just niissä kohdissa missä oisin halunnut miettiä omia juoksulinjoja tarkasti. Pöh! Radalla oli vain yksi kohta joka oli musta hankala. Ja tietty ryssin sen! Tuttuun tapaan ekan virheen jälkeen multa hajos totaalisesti pakka. Blääh. Alkuun pakkovalssilla ekan hypyn takaa putkeen. Sit oli rengas jonka edessä suoraan aa ja kepit viistosti ja sinne kepeille piti mennä. Ajattelin jo ennen rengasta liikaa keppejä ja vedin vastakkaisella liikaa ja vielä taisin huudellakin jotain.. Niinpä Keiko tuli renkaan sivusta ja tokallakaan yrityksellä ei meinannut nähdä koko rengasta. Siitä sit jotenkuten päästiin taas jatkamaan. Aalla valui kontaktilta läpi. Palautin kontaktille kun virheitäkin alla. Aan jälkeen rengas taas hankala mä kyllä ohjasin ihan kummallisesti joten mun piikkiin sekin. Loppu rata ihan ok menoa yksi jaakotus epäonnistui mutta Keiko kuitenkin hienosti teki.

Harmittaa kun on kiva ja kuuliainen koira joka tekee tasan niin kuin ohjaa ja mutta sitten ite ryssii koko radan.

Keesikin oli mukana kannustamassa Keikoa jottei sen tarvitse aina jäädä kaikesta kivasta paitsi. Hienosti pysyi kevyt häkissä ja muutenkin ihan nätisti käyttäytyi siis Keesiksi ;D Ainoa että hermostui tosi pahasti kun nähtiin Sonja eikä moikannut koiria heti kun oli kuulutus hommissa. Keesi oli aika raivona tästä kamalasta vääryydestä ja nappas Keikoa joka ei kyllä edes huomannut.

Tänään olin ihan poikki töiden jälkeen joten ei jaksettu mennä Keikon aksoihin. Treeni tulis kyllä tarpeeseen mutta onneks kohta on loma jospa sitten taas jaksaa paremmin. Torstaina koirat kuitenkin pääsee taas Vapun luokse hyppytekniikkaan.