Apua, mä en muista!

Otsikossa tiivistettynyä Keikon pääsiäiskisojen fiilikset. Tuntuu nyt pahasti siltä että mä pelkään nyt vaan kovasti unohtavani radan ettei jää ollenkaan ohjaamiselle sijaa.

Perjantaina kaksi ekaa rataa oli mukavia vauhdikkaita ratoja.

Ekalla radalla pitelin Keikoa turhan kovasti kädessä heti alussa. Hyllytettiin kuitenkin neljännelle esteelle jossa kovasti yritin ettei valitse väärää päätä putkesta mutta valitsi koska en kertonut ajoissa.. Loppurata sähellystä kyseli melkeen joka esteellä saako mennä. Se kuuluissa ajoitus ei mun osalta ollut matkassa..

Tokalla radalla alku ihan ok. Lopussa muutin lennossa mun suunnitelmaa..(hyi mua!) Josta johtuen olin myöhässä ohjaamassa takaakiertoa jos mun mielestä oltas ansaittu kielto ja oletinkin että saatiin virhe. Tokavika este oli puomi jossa Keiko oikean komeasti hyppäsi alastulo kontaktin.. Tuomari ei ilmeisemmin sitä sitten nähnyt kun tulostaululla komeili nolla?! Mä olin tyytyväinen meidän kymppiin jokatapauksessa koska rata oli edes jokseenkin sujuvaa meiltä. Kun näin että saatiin nolla niin tuli vaan pahamieli kun ei se oikeasti sitä ollut..

Vika rata oli meille ihan turhan vaikea tai ainakaan mä en sitä oppinut rataantutustumisessa.. Selvittiin ihan tuurilla jonkin matkaa mutta yhdessä kohtaa Keiko karkas multa kun jäin liikaa miettimään mihinkäs sitten rata jatkuikaan.. :D

Tänään ensimmäinen rata melkoista sähellystä mutta kyllä sielläkin muutama ihan ok kohta oli. puomi-putki erottelu koitui meidän kohtaloksi tällä radalla. Keiko valitsi putken kun mun ohjauksesta ei ottanut selvää.. Rimoja tuli kolme mutta jokaisessa taisin itse älämölötä jotain turhaa..

Tokalla radalla alku suht hyvin mutta loppupäässä rataa ohjasin yhden kohdan niin että Keiko tulkitsi sen takaakierroksi. Tästä hämmennyksestä johtuen loppussa taas sähellettiin..

Viimenen rata oli paras meiltä vaikkakin olin valinnut melko idioottimaisia linjoja mutta ainakin pidin pääni ja en muuttanut vaikka muut teki paljon fiksummin :D Lopussa jäin tupeksimaan ja Keiko kerkes hypätä yhden hypyn takaisin päin..

Tän päiväset radat on videolla ja silmiinpistävintä niissä on se etten mä liiku. Odottelen Keikoa ja sitten mulle tuleekin kiire.. Seisoskelen myös harmittvan monessa kohtaa melkeen paikallani. Melko urpon näköistä. Keikostakin sais vauhtia varmnasti hurjasti enemmän jos itse sitä veisin..

Radoissa oli jokatapauksessa hyviäkin kohtia ja ei ole mitenkään realistista tavoitella kuuta taivaalta kun meillä on vielä niin paljon opittavaa ja kokemustakin niin kovin vähä. Pitää osata nauttia niistä pienistä onnistumisista tai muuten voi saman tien laittaa hanskat naulaan  :)

Huomenna kisaa Keesi! Ja  mä niin kovasti toivoisin että se liikkuisi vaikeasta alustasta huolimatta ja meillä olisi kivaa yhdessä!