Pentuja ja pohdintaa!

Sairaana on aikaa miettiä ja pohdiskella joten tässäpä sekalaista selostusta. :D

Startattiin Keikon kanssa sunnuntaina Kotkassa kaksi agirataa.

Ensimmäisellä sellainen alku jota mä en vaan osaa ojata. Kelpiestä kuuluu vaan hauh räyh ja se sujahtaa putkeen. Joten Hyl. Lisäksi Keiko hyppäs kamalan näköisesti renkaaseen ja jäi siihen roikumaan. Näkyy tässä videolla.

Toiselle radalla lähdin ajatuksella ohjata enemmän ja yrittää HUUTAA mahdollisimman vähän. Onnistuin kohtalaisesti. Hyviä kohtia muutama ja sitten taas jäin ihmettelemään sekä seisoskelemaan.. Alussa ihan hyvä kääntö yritys mutta ois voinut tietenkin ensin varmistaa että koira on tulossa oikealle puolelle.. heheh.. Keiko myös hyppää puomin kontaktin ja mä annan sen jatkaa.. hyi hyi.. ratavirheitä 10 aika -6,xx

Mä  suunnilleen tiedän mitä mun pitäisi tehdä ja ohjata mutta tosipaikan tullen en toimi niin. Keikon ohjaamisessa tärkeää on ennakoiva ohjaaminen sen täytyy tietää ajoissa minne mennään. Ennakoivia valsseja treenattava ja käytettävä enemmän. Mun täytyy miettiä tarkemmin missä olen milloinkin ja ne juoksulinjat herran tähden kuinka vaikeaa voi muka olla niillä pysyminen!!! Aina ei tarvitse juosta täysiä vaan lähettää suorittamaan ja lähteä itse seuraavaan paikkaan. Mahdollisimman hiljainen ohjaaminen varmasti hyvä juttu mutta käskytys selkeästi kohtiin jossa sitä tarvitaan.. On myös vaadittava käteen tuleminen kunnolla eikä sinnepäin.

Olen huomannut että kisoissa jossa olen ensimmäisen startin ryssinyt sekoilulla ja epävarmalla ohjaamisella on seuraaviin startteihin vaikea saada homma pysymään lapasessa. Eli kuumuu järjettömästi mun sekoilusta ja alkaa komentamaan sekä tekemään omia ratkasujaan. Ihan kuin sanoisi "et sinä mitään tiedä minä olen kelpie ja tiedän paremmin" Kuumuu myös mun huutamisesta eikä varmasti ole mitään järkeä huutaa keepien kanssa kilpaa..

Nyt kun Keikossa on alkanut näkyä myös sitä sikailua ja haistattelua on mun opittava erottamaan ne tilanteet joissa sikailee niistä missä väärälle esteelle meno jotui omasta ohjaamisesta. Jotta voin näissä tilanteissa korjata. Edelleen silti 99% on mun vikaa. Jos en ole varma kummassa vika oli en korjaa.

Kontakteille treenattava itsenäisyyttä ja varmuutta. Lisäksi olen päättänyt että keinulle ei tarvitse pysähtyä vaan kun kolahtaa saa mennä.. Siihen treeniä.

Keesin aksailuja on myös tullut pohdittua ja edelleen olen sitä mieltä että vauhtia on sille korostettava. Hallitavuus sitten joskus.. ;D Edelleenkään en tiedä onko Keesi lintu vai kala mutta eiköhän sekin selviä ajan kanssa. :)

Tokoilujakin on tullut mietittyä.

Ensinnäkin kuinka tyhmää on menettää pisteitä aina samoista asioista?! Esimerkkinä täykkärit vasemmalle ei koskaan kisoissa toimi. Viime koe videossakin näkyy että törmäillään toisiimme joka rikkoo muuten hyvää seuruuta.Viimeaikoina ollaan treenattu niitä myös oikealle ja jatkossa kokeessa tehdään ne oikealle. Lisäksi Keikolla muuten hienot ja näyttävät noudot mutta ne palautukset joista menetetään aina se pari pistettä.. Niihin on ihan oikeasti nyt panostettava. Asenne niissä jo Keikolla oikea ei nimittäin enää paineistu niistä. Mä tiedän että yksikin hermostuminen mun puolelta näissä voi tuhota koko työn joten malttia.

Tokoilussa on vaikka mitä viilattavaa ja ihan kaikkea en jaksa eikä edes kiinnosta korjata tarkoitus ei kuitenkaan ole suunnata minnenkkään sm kisoihin.. Koska mä en ole ihminen joka viilaa joka juttua. Pääasia on että koirilla sekä mulla on kivaa ja treeni into säilyy..

                                Keiko, Ruuti ja Mac mestiksissä suorittamassa paikallaoloa.

Keesin kanssa on jatkettu kuuntelu treenejä. Opeteltu paikallaan pysymistä sekä seuraamisessa palattu yhden kahden askeleen seuruuseen. Treenattu on myös sisällä kapulan nostoa ja pitoa. Nostaa hyvin pitoa ei vielä tajua.. Välillä olen sitä mieltä ettei tuosta ikinä tule kisakoiraa ja välillä taas että tulee oikeen magee sellainen.. Pitää työntää negatiiviset ajatukset pois ja uskoa itse pieneen skipiin ja itseeni. Ja vaikka ei ikinä saavutettaiskaan kisakenttiä on se vaan sairaan magee pieni tokottelia..

Positiivista on kuitenkin se että mulla on tosi kivat ja paljon hyviä ominaisuuksia omaavat koirat. Joiden kanssa on kiva elää ja treenata. Parempia ystäviä ei ihminen voi toivoa. Lisäksi ne on terveitä sekään ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys.

                            Keiko odottaa vuoroaan toko mestiksissä. Kiitos kuvista Nea!


Sitten pentu asiaa. Keesistä tuli viimeviikolla isukki viidelle pienelle vauvvalle. Geena synnytti Coros kenneliin 2 tyttöä ja 3 poikaa. Onnea Johanna ja Geena suloisista pentusista! Pöllin kuvan Coros blogista.Pentujen elämää ja lisää kuvia löytyy täältä  En maltaisi odottaa että pupsit kasvavat ja pääsen niitä ihailemaan. <3

                                         (c) Johanna S.