Muistan kun pitelin pientä kelpien pentua ensimmäistä kertaa sylissäni. Se oli kovin pieni ja pyöreä. Katsoin kun se nukkui sylissäni matkalla kotiin. Se pentu oli täydellinen! Mitä siitä pennusta sitten kasvoi? Ei niin täydellinen Kelpie. Miksikö? No siksi koska se on minun koirani enkä minä ole täydellinen.
Minä muokkasin siitä sellaisen kuin se nyt on. Tein paljon virheitä, vahvistin ominaisuuksia joita pidin tärkeänä jätin vahvistamatta joitain asioita joita pidin epäoleellisina. (jotka myöhemmin osottautuivat oleellisiksi, hups!) Joitain asioita tein ehkä jopa oikein. Jokatapauksessa minä opetin, hoivasin, rakastin ja tarjosin pennulle kokemuksia sekä hyvässä että pahassa. Pikkuhiljaa siitä kasvoi ihan oiken kelpien näköinen koira. Koira joka muistuttaa kovasti itseäni.
Miksi siis valittaa siitä mitä on saanut. Yksi viisaimpia ajatuksia jonka olen kuullut: "Jokainen saa sellaisen koiran kun ansaitsee!" pitää minusta ihan paikkansa. Kiitos vaan sille ihanalle ihmiselle joka tuon viisauden on minulle kertonut! :)
Mä en oikeen jaksa kuunnella vikinää ja vinkunaa siitä että kun "tämä koira ei ole tarpeeksi sitä, tätä ja tota","Seuraavasta koirasta tulee täydellinen kun tämä ei sitä ollut" ja päläpälä..höhpöhöpö..
Minun kattoni alla ainakin asuu kaksi just niin "täydellistä" koiraa kun minä olen ansainnut ja osannut! Enkä mä niitä mihinkään vaihtaisi vaikka "joku" onkin opettanut niille rasittavia tapoja! ;) Niih!
Hyvin usein voittajia ovat häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran!
Otsikkoon vastaus: Ei kenenkään koirat ole täydellisiä (ei ole täydellisiä ihmisiä eikä koiria). Kaikilla on heikkoutensa ja ohjaaja, joka pystyy parhaimmin ne hyvät asiat ottamaan esille on hyvä ohjaaja. Tycker jag. :)
VastaaPoistaNyökyttelen täällä sekä Tialle että Eevalle :) On huonompia ja parempia koiria, mutta täydellistä ei ole tullut vielä vastaan. Joku voi toki olla ohjaajalleen täydellinen, mutta aika pinkit lasit silmillä saa kulkea, jos joka ainoa hetki ja asia koirassa on mahtavaa. Hyvä koirakko tulee siitä ohjaajasta, joka osaa kouluttaa koiransa sen parhaita puolia esille tuoden ja sille sopivia tapoja käyttäen. :)
VastaaPoistaHyvä, että Tia "tunnustat" ajatuksesi ja tajuat koiriesi hienoudet! :) Mun on jo pitkään pitänyt tehdä jälleen yksi "vikinää Visasta" postaus, jossa voisin julkisesti tunnustaa nähneeni sen täydellisen pennun, mutta koiran kasvaessa tarttunut vain epäkohtiin ja jäänyt niihin jumiin.. On kurjaa tajuta koiransa mahtavuus ja tekemänsä miljoonat korjaamattomat virheet vasta kun koira on yli 3v... Ehkä ohjaaja on enemmän täydellinen seuraavan, täydellisen pentunsa kanssa? :)
Kiitos kommenteista! Hyviä mietteitä molemmilla.
VastaaPoistaEhkä ohjaajatkin tosiaan joskus oppivat. Hitaasti mutta varmasti. :D Harmi vaan että me ihmiset tunnumme oppivan asioita vaan kantapään kautta toisin kuin karvaiset ystävämme :)
Oppia ikä kaikki ja joskus minäkin vielä opin. Kiitos, Tia, viksuista sanoista!
VastaaPoistaTiia! Sinä olet niin ihana! <3
VastaaPoistaKiti