Blogi on jäänyt ihan heitteille. Ei vaan ole yhtään huvittanut kirjoittaa. Ehkä siksi kun saatiin heittää SM-kisa toiveille hyvästi jo aikaa sitten.
Keikon kanssa kisatessa koin elämäni hirveimmät kisat jossa jäädyin niin pahasti ettei tosikaan. Käytiin sen jälkeen yhdet kisat jossa hyvä fiilis löytyi kyllä ja tehtiin neljä ihan suht ehjää rataa pienillä virheillä. Jotenkin sitten se kisaaminen vaan jäi kun oli pakko valita kummalla kisaa.
Keesi oli kuukauden saikulla TAAS. Anaalirauhanen kun meni ja tulehtui. Lauantaina 9.5 päästiin ekaa kertaa kisaamaan tauon jälkeen mutta kun pääsiäis pyhänä kiikutin Keesiä univettiin niin tiesin että se oli sitten siinä. Ei mitenkään hyvä hetki sairastua kun piti kisata, etsiä rutiineja ja saada varmuutta kisaamiseen.
Keesillä kisoja kolmen viikon sisäällä monet ja ehkä liikaakin. Nyt viikonloppuna löydettiin hyvä tekemisen meininki ja yhtä hyvin tulokset ois voinut olla 4x 0 kun 4xHYL ja 2x 5. Pienestä se on kiinni. Niin pienestä että jo vähän ärsyttää. Muutama huonompi rata mahtui joukkoon. Kontaktit ja lähtö on ne meidän suurimmat ongelmat. Vitoset tuli mun pienistä virheistä joihin ei ole Keesin tyyppisen koiran kanssa varaa se kyllä heti rankaisee eikä anna anteeksi.
Treeneissä molemmat on kulkenut super hyvin varsinkin Keiko on pistellyt parastaan. Keesin kanssa on mulla olluit vaikeuksia löytää "Keesi-ohjaus" kun saikun ajan treenasin vain Keikolla.
Epäreiluahan se on ettei edes yhtä kautta saa kisata ja treenata ilman sairastumisia. Mutta se on elämää se. Eikä pelkkää sarastumista voi syyttää. Oishan tässä ollut aikaa ne nollat haalia. Tällä kertaa ei onnistuttu tavoitteessa mutta ei me lannistuta vaan otetaan nokka kohti uusia tavotteita!
Hyvin usein voittajia ovat häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti