maanantai 20. tammikuuta 2014

Hirviö Kelpie, Päästäinen ja Perjantai agia!

Keiko jatkoi tuhmailuja ja ja rikkoi torstaina mun puhelimen. Varasti sen olkkarin pöydältä ja puri kosketusnäytön rikki. Ihan vähän teki mieli pakata otus laatikkoon ja lähettää se Timbuktuun! Minun kiltistä Kelpiestä on tullut täys hirviö. Sunnuntaina lenkillä Keiko sai päästäisen kiinni ja oli tappaa sen mutta onneksi ehdin pelastaa hiirulaisen pahan kelpien kynsistä! :D

Perjantaina päästiin mitkästä aikaa meidän omatoimi vuorolle sporttikselle. Ei varmaan tarvitse mainita että Keiko oli sielläkin tuhma. Huusi nimittäin kurkkusuorana kun tein Keesin kanssa.

Keesi teki radan pätkää ja keppejä ohjureilla. Hienosti Keesillä sujui ja heti huomas eron ohjattujen ja omatoimi treenien välillä. Omatoimisissa olen rennompi en stressaa virheistä ja ylläri ylläri Keesi on rennompi, nopeampi ja yhteistyökykyisempi. Kaskummaa! ;D Vähän tuli vanhaa ongelmaa esiin että Keesi livahtaa helposti väärälle puolelle ohjausta tai seläntaa jos en ole tarkka ja rauhallinen ohjauksissa. Tähän sekä mulle että Keesille lisää treeniä.

Kokeilin myös tehdä hiukan Hohdon kanssa samaa radan pätkää mitä Keesin kanssa. Olen joskus aikaisemminkin sen kanssa koittanut mutta on tosi haastavaa ohjata koiraa joka on niin hurjan vikkelä ja reagoi niin nopeasti. Nyt kuitenkin sujui jo hetkittäin kivasti ja oli tosi kiva mennä Hohdon kanssa. :)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Paluu agi treeneihin ja häirikkö kelpie!

Treeni motivaatio on vieläkin aika hukassa. Pakkanen, työkiireet ja stressi ei ainakaan edes auta sen palaamista.

Keiko on ollut tauolla treeneistä kaksi kuukautta ja nyt on ilmeisesti raja tullut kelpiellä vastaan. Huomaamattomasta pöydän alla nukkujasta on tullut häirikkö. Keiko haukkuu, kävelee perässä, änkeää syliin, kerjää huomiota, kerjää, varastelee tavaroita ja kanniskelee niitä ympäriinsä. No eiköhän moiset tavat häädetä Keikosta äkäseen kun päästään pikku hiljaa aloittelemaan normaalimpaa elämää. Ensin täytyisi kuitenkin käydä tsekkauttamassa Keikon kropan kunto Annalla.

Viikonloppuna kävin pikaseen tokoilemassa, mutta vain niin pikaisesti ettei se tuntunut treenaamiselta. Keiko sai tehdä kaukoja, sivulle tulo treeniä ja seuraamista. Intoa oli mutta tarkkuutta ei sitten yhtään. Keesi teki vain seuraamista ja luoksaria. Seuraaminen ihan kivan oloista mutta luoksarin sivulle on nyt jotenkin unohtunut.

Tänään rauhauduin kuukauden tauon jälkeen Niinun treenihin. Ja oho meillähän oli kivaa ja onnistumisiakin koettiin. Mulla on ollut Keesin palkkaus ja tekeminen sen kanssa pitkään hukassa. Tekemisen ilo on ollut ihan hukassa ja homma on muuttunut turhan totiseksi. Olen ollut Keesille ihan turhan vaativa ja en ole osannut olla siihen tyytyväinen vaikka se menis miten lujaa tai tekis parhaansa.

Tänään alko löytyä enemmän sitä meidän vanhaa hyvää yhteistyötä mutta mulla taitaa olla aika iso asenne remontti tehtävänä ennen kun Keesi kulkee entiseen malliin. Tänään sain taas hyvän muistutuksen miten paljon mun ilahtuminen ja aito ilo vaikuttaa kippuraeläimeen.

Kyllä se tästä pikku hiljaa..

Oispa jo Kesä!