lauantai 13. lokakuuta 2012

Yhdessä ja erikseen!

Keiko on matkoilla, siitä että missä ja mitä tekemässä myöhemmin. Keikolla on kaksi sijaista nimittäin Kio ja Ready.

Keikon poissa olo on saanut mut miettimään minkälaisia koiria mun koirat on laumassa ja erikseen. Keiko ei ole missään tapauksessa mikään laumasielu. Hänen korkeutensa tarvitsee omaa tilaa ja on eriällöa jos lenkillä jonkun hihna, häntä tai kylki osuu Keikoon. Kamalinta on jos joku vahingossa tönäisee Keikoa. Pissaaminen ja kakkaaminen on mahdotonta jos muut tulee liika lähelle.Sisälläkään ei ole kiva jos joku riekkuu kun Keikoa väsyttää. Keiko on myös erittäin sopeutuva ja kärsivällinen oman lauman jäsenille (Keesi). Se aiheuttaa joskus harmaita hiuksia mulle kun pikku Keesi saa mukamas tulla häiriköimään minua ja Keikoa vaikka meillä on leikit kesken. Keiko rakastaa omia tuttuja koira kavereitaan mutta niiden ei tarvitse missään nimessä osallistua meidän remmilenkeille eikä tulla sisälle.

Keesi taas on sellainen "Minä Minä, Minulle, Minun oma, Minä ensin, Minulle nuo kaikki" tyyppi. Keesi pitää aina puolensa. Ottaa mitä haluaa, menee minne haluaa ja siltä puuttu tervettä itsesuojelu vaistoa. Osakseen varmaan myös siksi kun Keiko ei ole sitä erityisen kovassa kurissa ja nuhteessa pitänyt. Keiko on Keesin yläpuolella mutta kokee ettei hänen tarvitse sanoa mistään ennenkuin on ihan pakko!


Siinä missä Keesi on aina iloinen ja juhlatuulella on Keiko välillä pahalla päällä ja hyvin usein sillä mielellä millä minä itse olen. Keiko ei hae huomiota. Keesi taas haluaisi aina paistatella parrasvaloissa. Mun koirilla ei ole paljoa yhteista paitsi se että mä olen niiden mailman napa tosin sekin näkyy molemmissa eritavoin.

Joskus nämä hyvinkin erilaiset tempperamentit aiheuttavat mulle harmia arjessa. Aina ei ole kivaa lenkillä kun toinen vetää herneet nenään kun toista joutuu komentamaan kovastikkin. Lenkillä Keikon halu kävellä vastakkaisessa laidassa kun me muut on välillä sietämötöntä. Keesin itsekkyys harmittaa joskus kovastikkin Keikon puolesta. Keskenään noilla menee ihan hyvin mutta mun osa ei aina ole helppo. Tasapuolisuus ja reiluus ei aina ole niin helppoa kun luulisi. Siitä huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois koirat on mun osa mun perhettä. Kaikissa perheissä on erilaisia persoonia jotka joskus taistelevat keskenään. Tai niin ainakin luulisin..

Keesille tekee hyvää olla Kion ja Radyn kanssa. Oppii ettei luita voi viedä toisen suusta tai kannata änkeä syliin silloinkun siinä jo joku on. Mä vähän jännitin miten mä pärjään lenkillä noiden kanssa mutta hauska huomata miten sovussa ne menee. Helppoa kun kaikki voivat kävellä yhdessä kylkikyljessä, haistella samaa puskaa ja pissata viereikkäin. Vaikka Keesi ja Ree vetävätkin jonkin verran on mukavampaa että ne vetävät edes samaan suuntaan. ;D

Vaikka kolmannen koiran otto ei ole mitenkään ajankohtainen mutta se on selvää että se on kelpie. Mä en missään nimessä halua toista sipulia koska uskon että Keesi on parhaimmillaan ainoana Schipperkenä. Keiko taas varmasti nauttisi jon meillä asuisi joku joka ymmärtäisi häntä hiukan paremmin kuin Keesi. Seuraavan pennun luonne myös toivottavasti istuu meidän laumaan ja siihen tulenkin kiinnittämään paljon huomiota vaikka sitten joutuisin karsimaan niistä ominaisuuksista mitä itse harrastuskoiralta toivon.

Mulla on jo kova ikävä Keikoa. Tämä 4 yötä on pisin aika mitä olen ollut koskaan Keikosta erossa. (Hullua tiedän!)

2 kommenttia:

  1. Hyvää yksilötarkastelua! :)

    VastaaPoista
  2. Heh, heh, heh vai kelpie ; ) Tosi hyvä analysointi pikkumustasta sydänkäpysestä ja siitä kiltistä isosta : )

    VastaaPoista